Morgenstjerne N-27-Ø

Heima

2012-03-10T12:35:00.000-08:00

Kotona on jäätiköitä (1983)

ja purkautuneita sekä purkautuvia tulivuoria. (2012)

Kotona on pieni Geysir nimeltään Strokkur.(2012)

Siellä voi oleilla kummallisissa vulkaanisissa altaissa.(2012)

Kotona on mahdollista kävellä laavakentälle tehtyjä polkuja pitkin. (1983)

Sekä ihailla kraaterijärveä nimeltään Kerid.(1983)

Kotona tehtaan seinä kertoo mitä sisällä tapahtuu (2012)

Kotona ollessa tulee käytyä putouksella. (1984)

Ja ihailtua Laugarvatnin heppoja (2012)

Tai Reykirin (1987)

Puutarhurikoulun piha ja takana olevat vuorenrinteet ovat aika vehreitä (2012)

Vasta vähän aikaa sitten karuja (1983)

Kotona banaanitkin maistuvat paremmalle. (2012)

Valur on kanssani samaa mieltä (1983)

Gisløy 10.3.Lumisadetta ja pikkupakkasta. Tyyntä. Pari päivää jatkuneesta myrskystä jäivät mainingit ja sisälle asti kuuluva kohina.Vasta huomenna meri on oikeasti rauhoittunut. Vasta huomenna laivat uskaltautuvat merelle. Paitsi me. Lomautuksemme jatkuu odotettua pidempaän, toukokuun alkuun saakka. Nyt on pakko myöntää, että urani norjalaisena nuottakalastajana oli sitten tässä. Vuorossa ovat ensi kuussa Vestmanna- saaret ja Islanti.

Viikon kestänyt Islannin lomamme ja etukäteen paikkoihin tutustuminen meni hieman toisin kuin olimme poikani kanssa suunnnitelleet. Ykkösaktiviteeteiksi tulivat kuumissa altaissa mahdollisimman usein ja mahdollisimman kauan oleilu, erilaisten pottureiden ja vulkaanisten savikylpyjen testaaminen ja eteläisen Islannin roadtrippailu. Syömisten lisäksi tietysti. Vaellukset tuntureille ja Eldfell- tulivuoren huipulle sekä Reykjavikin vilkkaaksi todettu yöelämä oli pakko jättää toiseen kertaan.

Syynä olivat Suomen vierailulla kipeäksi äitynyt vanha polvivamma ja juuri ennen lähtöä iskenyt raju vilustuminen. Nyt ymmärrän, ettei pitäisi leikkiä yläsavolaisen kyläkoulun talviurheilupäivänä ulkoilmaihmistä ja puolijoukkueteltan lämmittäjää jos kyvyt ja vaatetus eivät sitä mahdollista.

Onneksi Islannin matkallemme meillä oli käytössä vuokra- auto ja innokas kuski. Ja löyhät aikataulut. Vanhasta muistista poikkesimme minulle tutuilla ja joillakin hieman vieraammillakin paikoilla, tapasimme islantilaisia ihmisiä ja elukoita ja saimmepa kokea kunnon atlanttisen myrskyn. Vestmanna- saarten lauttamatkalla eräs miellyttävä saksalainen rouva opasti minua kokematonta. Sanoi, että kannella kastuisin. Varmaan tarkoitti että olisi parempi jos äkkinäisenä pysyisin kokonaan poissa. Siitä huolimatta menin pärskeiden armoille.

Islanti , sen eteläinen osa, on minulle tuttu. Ja kovin rakas. Olen maalle monesta asiasta kiitollinen. Sieltä sain ensimmäisen ihan oikean työpaikkani. Siellä rohkaistuin käyttämään ulkomaan kieltä. Ja siellä tunsin heti olevani kotonani. Niin kovasti että kaipuu takaisin ei ole vuosien aikana laimentunut.

Tällä reissulla saavuin Islantiin yli kaksi tuntia etuajassa, siis heti Gardermoenin kentällä. Astuttuani koneeseen asettauduin paikoilleni ja etsin edessäni olevan istuimen selkänojan takapuolen näyttöruudun valikosta Sigur Rosin Heiman. Sen jälkeen pistin kolmen euron kuulokkeet korville ja tökkäsin kevyesti etusormella kohtaa jossa luki play.
-lauri-

Hot in Iceland

2012-03-01T02:48:00.000-08:00

Hveragerdi , the hot town

A lot of warm springs nearby.

Forest, made by us 1983, in the background.

The ground is hot.

Sometimes too hot for trees.

Rock Ptarmigans, my friends.

Researching hot spring.

Where the steam is coming from ?

Finding banana paradise :)

-lauri-

Haaveet

2012-02-26T09:03:00.000-08:00

Vastaan MamaE:n blogissaan esittämään haasteeseen ja paljastan haaveilemiani asioita ja tavaroita. Yksityisimpään elämääni, terveyteeni sekä parempaan maailmaan liittyvät lukuisat haaveet eivät ole mukana.

Viisi haaveilemaani asiaa

1.Haaveeni on joskus nähdä Vienanmerelle lisääntymään vaeltavat maitovalaat ja niiden vastasyntyneet vasikat.Haluaisin kuulla maitovalaiden laulun. Tämä on haaveistani kaikkein tuorein. Muutamia kuukausia sitten tiedostettu.

2. Haluaisin kärsivällisyyttä perehtyä käyttämään kameraani, muutenkin kuin automaattiasetuksilla.

3.Haaveilen tapaavani valaat veden alla. Uneksin uivani niiden kanssa. Valitettavasti sukeltaminen on minusta pelottavaa, vaikka valaat ja meri eivät.

4.Toiveeni on saada jatkossakin olla enemmän puolijouten, pieniä askareita omaan tahtiin tehden ja haastavia asioita ystävien kanssa ja yksin kaikessa rauhassa kokien. Sillä tavalla kuten viime viikkojen aikana olen voinut.

5. Haaveeni on tuntea Vestmanna- saaret uudeksi kodikseni. Luulen haaveeni toteutuvan, ainakin siellä on aina tuntunut kodilta.

Vestmanna-saaret, tuleva kotini

Viisi materiahaavetta

1.Uusi kamera vaativaan luontokuvaukseen riittävine putkineen.

2.Valkea, pienehkö kahdella uunillisella tai kaminallisella makuuhuoneella,kohtalaisella tuvalla ja kunnon keittiöllä varustettu vuokratalo laavakentän vieressä.

3.Kausikortti Vestmanna- saarten uimalaan.

4.Hurtigruten Arktisk-Antarktis kahden kuukauden lukuisia satamakäyntejä sisältävä risteily tai vastaavanlainen purjehdus.

5. Ihan pieni kasvimaa ja kompostori kakkoskohdassa mainitun valkoisen talon takapihalla. Puutarha-asiat ovat alkaneet taas pitkän tauon jälkeen kiinnostamaan.
-lauri-
Ps.
Ensi viikolla odotettavissa muutamia postauksia Islannista.

Hyvä mieli.

2012-02-22T05:53:00.000-08:00

Tuula haastoi minut kirjaamaan kymmenen hyvää mieltä tuottavaa asiaa.
Rajaan hyvän mieleni Suomeen ja helmikuuhun. Järjestys on satunnainen.

Olen tullut hyvälle mielelle seuraavista (ja myös lukuisista muista asioista)

1.Oleiluistani ja kohtaamisistani (Puu-Käpylä,Töölö, Pispala,Orivesi)

2.Kovien pakkasten aikaisesta kaakeliuunin lämmittämisestä ja tuleen tuijottamisesta.

3. Elämäni ensimmäisestä ja samalla voittoisasta (oman lohkoni) keilailukisasta.

4. Päivällisistä ja niiden valmisteluista sekä kauniisti katetuista pöydistä.

5. Avantouinnista.

6. Opastetusta elokuva-illasta, varsinkin minulle entuudestaan tuntemattoman Amelien seurassa.

7.Perinteisestä sushiateriasta japanilaisessa ravintola Domossa.

8.Tampereen kauppahallissa nautitusta mustasta makkarasta.

9.Hitaista heräämisistä, aamuvenyttelyistä ja pitkään kestävistä aamupaloista.

10.Lentävistä naakoista.

-lauri-

Haastan mukaan seuraavat seuraamani blogit .

Virtausta elämään Hannen

Norjalaisen päiväkirjan Helin

Normipäivän Heidin

Sairaanhoitajana Lyngenissä Hannan

Hannan ja Vegarin Arktisen keittiön Hannan

Kalastajan Helsinki

2012-02-11T01:49:00.000-08:00

Käpylä 11.2. Etelätuulta 4m/s, pakkasta 10 astetta. Kova talvi ja erinomaiset pilkkikelit Helsingin kaupungin lahdilla jatkuvat. Kiiskejä, ahvenia ja mitantäyttäviä kuhia nousee jäälle.

Arktisen Helsingin vastapainoksi Støssä on lämmin. Pohjoisen kalastajakylän talvi on kadonnut , lumet sulaneet. Sää muuttunut leudoksi ja sateiseksi. Navakka etelätuuli pitää turskanpyyntiin haikailevat kalastajat tuvissaan. Kahvia juomassa, sätkiä käärimässä ja tarinoita kertomassa.

Valaitten kalastusta myrsky ei haittaa, ne jatkavat vuonoissa parveilevien silli - ja turskaparvien lahtaamista.

Kilpisjärven korkeudella sijaitseva Støn kalastajakylä tänään 11.02.. Kuvat: Husjord.no

Støn kylän suuremman kartanon, Husjordin, tilukset.

Kalastajan Helsingissä on kylmää.

Yöllä kelmeää

Kamarissa lämmin.

Keittiössä viihtyisää.

Helsingin meri on jäässä...

Ja kiiski syönnillään.

Kiiski.

Helsingissä on laukkuja.

Siellä voi etsiä hiljaisuutta,

Joskus iltapäivisin Helsingissä on täyttä.

Joka paikassa on karhuja

Puistossa hevonen ja varsa .

Kalastaja on Helsingistä innoissaan.

-lauri-

Kakkoskierros.

2012-02-05T02:42:00.000-08:00

Valtakunnan sovittelija.

Presidentti on työ.

Suomella töissä.

Kokoaan suurempi Suomi. Bensaa liekkeihin

Huominen on yhdestä äänestä kiinni. Kuva:Linda Lahdenperä

Stø-Evenes-Oslo-Helsinki/Vantaa-Töölö-.Käpylä-Pasila-Pieksämäki-Kuopio-Leppävirta (äänestys)-Helsinki liikenneasema-Käpylä.

-lauri-

Suomalaisia kirjoja suoraan kotikirjastoosi.

2012-02-02T02:21:00.000-08:00

Nuorena hukkuneen Juho Koskisen Ruija- trilogia" Uskollinen Vähässä" löytyy Ruijan lääninkirjaston Suomi kokoelmasta ja on kaukolainattavissa.

Nyt meillä norjansuomalaisilla on erinomainen mahdollisuus kaukolainata suomenkielisiä kirjoja. Sekä vaikuttaa kirja-ja äänikirjahankintoihin. Suora linja Ruijan maakuntakirjaston Suomi -kokoelmaan on auki. Kirjastotæti hoitaa kaukolainat. Osoite : finsk@fm.fylkesbibl.no .
Bloginsa Kirjastotætinæ Norjassa- Barentsinmeri ikkunan takana kertoo kirjaston palveluista , historiasta ja elämästä Vesisaaren "suomalaisessa" kalastajakylässä.
Suosittelen kyläilemään ja kirjatoiveita ehdottelemaan.
-lauri-

Suden siepatkoon.

2012-01-31T14:22:00.000-08:00

Stø 31.1.2012. Kaakkoismyräkkää, pilvistä,pikkupakkasta. Kalastuksessa tuli Støn laivoille muutaman päivän tauko. Meille pidempi. Tämänpäiväinen , talven yhdeksästoista merikerta, jäi viimeiseksi ennen kuukauden kestävää huoltotaukoa.

Tauon aikana aion pistäytyä eteläisessä Suomessa. Kehäkolmosen sisäpuolella. Juuri siellä, missä susikaatolupainnokkaiden ajokoiramiesten perustaman "Nyt Riittää" ryhmän jäsenten kommenttien mukaan asuu luonnosta mitään ymmärtämättömiä ituhippejä, viherpiipertäjiä ja rinkkasatiaisia.

Urbaanin vierailun vastapainoksi ja tasapuolisuuden nimissä vierailen myös susialueella. Ylä-Savossa ,erään susilauman reviirillä, siellä jossakin karvahattuanniskelupaikassa saan päivitettyä Vieremän-Pyhännän alueella kovasti pelkoa herättävän susilauman viimeiset liikkeet.

Tänään havaitsin lukuisten uusien lukijoiden tutustuneen blogiini. Huomasin heidän käyneen katsomassa susipostaukseni. Ensiksi luulin tekstin kiinnostaneen ajokoiramiehiä. Sitten tajusin kaikkien tulleen hakusanan susi ansiosta. Ja ihan ilman omaa ansiotani.

Sympaattinen susi, kuva netistä.

Kun viikko sitten kirjoitin sudesta tarvitsin asian tueksi kuvan. Itselläni tai kavereillani ei sellaista ollut. Hain netistä sopivan. Valitsemani kuva esittelee suden muunakin kuin verenhimoisena kotieläimiä syövänä ja lapsia jahtaavana petona. Kuvan susi on symppis.

Eilen, viikkko susijuttuni julkaisemisen jälkeen, ekana googlen kuvagalleriassa oleva symppissusikuva linkittyi blogitekstiini. Ja kaikki jotka klikkasivat kuvaa ajautuivat sivuilleni. Sain monta uutta lukijaa, tai ainakin blogini vilkaisijaa.
Sus siepatkoon.
-lauri-
Ps, Pidän presidentinvaalitaukoa, pc- vapaata ja lomailen. Palaan blogini pariin ensi viikolla. Merelle maaliskuun alussa.

Näin kaikki alkoi-Morgenstjerne N-27-Ø 2v

2012-01-28T19:20:00.000-08:00

Aloitin blogin pidon tasan kaksi vuotta sitten. Ajattelin kirjoittaa pääasiassa norjaksi ja silloin tällöin suomeksi. Hyvin pian huomasin, että on parempi pitäytyä omassa äidinkielessä.

Ensimmäinen blogiini lastattu kuva on vuoden 2009 syyskuulta. Poikani ottama " Minä ja koljat."

Ensimmäinen postaukseni syntyi harvinaisen kylmän sään innoittamana.

KALDT -13 GRADER PÅ STØ

Pakkaset olivat näille alueille ennenkokemattoman kovia. Laivan jäätyminen muodostui ongelmaksi.

Fredag 29.01.2010

Det var kaldt på Stø, minus 13 hos Ole. Minus 11 hos Arto og Lotta.
Vi gikk ikke pga dårlig straum og kulde. Hadde vært nesten umulig å sløye

Jan Børre, som var på Sand, fikk 3000 kilo, mest torsk på ett hal.
Forhåpentligtvis blir det litt mildere og roing i morgen.

Gjorde to hal i går og fikk 4000 kilo: 2300 kilo torsk, resten var hysa.
Har fisket 20 tonn torsk totalt i år.
-lauri-

Sään lauhduttua kirjoitin blogihistoriani ensimmäisen suomalaisen jutun

LAUHTUVAA

Lauantai 30..tammikuuta.
Kaakkoistuulta 5 m/s -5 astetta.
Harvinaisen kovat pakkaset ovat hellittämässä. Olemme päässeet kalaan kun jäätymisvaaraa ei enää ole. Suolistaminen ja verestäminen kannella näissä oloissa on myös mahdollista.

Alkuvuosi Morgenstjerne laivallamme on mennyt hyvin; olemme saaneet jo viidesosan 150 tonnin turskakiintiöstämme pyydettyä. Hinnat tosin ovat laskeneet viime vuodesta ja ovat ennätyksellisen alhaisella tasolla.
Kalastus onkin muuttumassa elämäntavasta tehokkaaksi yritystoiminnaksi, missä kaikki kustannukset on mietittävä tarkkaan. Pitkistä kesälomista on tingittävä ja keskityttävä pyytämään tehokkaasti myös kiintiövapaita lajeja kuten seitiä ja koljaa. Onneksi sinipallaksen hinta on ennallaan ja kiintiö noussut.

Barentsin mereltä Vesterålenin ja Lofoottien matalikolle kutemaan tuleva turska on pääsaaliskalamme. Sen pyynti ajoittuu joulun ja pääsiäisen väliseen aikaan.

Vaellusturskan perässä me nytkin olemme. Saaliskalat luovutamme kalanvastaanottoon missä ne kuivataan, suolataan tai pakataan myytäväksi tuoreena Eurooppaan. Vain pieni osa menee filetuotantoon tai Norjan markkinoille.

Morgenstjerne on Støn kalastajakylän ainoa nuottalaiva. Suomalais-norjalainen kylämme on paremmin tunnettu siimalaivastostaan. Pienet yhden tai kahden kalastajan alukset työllistävät
ympäri vuoden parikymmentä suomalaista siimansyötittäjää ja kalatehtaan työntekijää.

Morgenstjerne sivun tunnelmien kautta toivon sinut mukaan pohjoisen kalastajakylämme tunnelmiin maissa ja merellä.
-lauri-

Hieman myöhemmin helmikuun puolella halusin valaista lisää pohjoisten kalastajakylien kummallista elämää

POHJOISET KALASTAJAKYLÄT

Perjantai 5.helmikuuta. Langenesegga. Heikkoa kaakkoistuulta, lähes tyyntä. Vähän maininkeja. Virtaus heikko. Lämpötila 2 astetta.Saalis eilen 70 prosenttisesti suurta. Yli 6,5 kiloisiakin 10%.
Mainitsen kalojen painot tästä etenpäin aina suolistettuna.

Tänään joudumme odottelemaan muutaman tunnin. Kalat ovat kerääntyneet pienelle alueelle syvänteen reunalle, kantille. Eikä siellä kantin apajilla ole tilaa kuin kahdelle nuotalle kerrallaan. Meidän vuoromme onkin vasta seuraavassa ryhmässä yhdessä Nordeggan kanssa. Toivottavasti silloin saamme sen verran kaloja, että yksi veto riittää.

Läheisillä valassyvänteen, valassafarimatkailijoille tutun Bleiksdjupin, edustan matalikoilla oli eilen ollut hiljaista. Andenesin laivat saivat muutamia tuhansia kiloja, kun taas meistä Etelään nuottalaivat nostivat kymmenen tonnin ennätyssaaliita.

Kalastuksen kiehtovuus onkin tämä ennaltaarvaamattomuus. Ikinä ei voi lähtiessa tietää onko niitä kaloja ja missä. Päivään kuuluu odottelua ja siirtymisiä ja sitten kun on toiminnan aika, ei voi jahkailla.

Työn epäsäännöllisyys ja sitovuus, sekä työskentely ja tiivis oleskelu muun miehistöin kanssa vuorokaudet ympäri, on kova haaste ja vaatii kovaa fyysistä ja henkistä kuntoa. On sopeuduttava tulemaan toimeen. Joskus on tingittävä omista tarpeistaan.

Kalastuksen hyviin puoliin kuuluu se sama yhteisöllisyys. Kalastajat ovat yhtä suurta perhettä. Toisista pidetään huolta. Jokainen tuntee jollain tavalla kollegansa. Missä päin rannikkoa tahansa kalastetaankin, aina tavataan tuttuja. Koko pitkä Pohjois-Norjan rannikko Lofooteilta aina Tenovuonoon saakka onkin mielikuvissa kutistunut pikku pätkäksi rantaa.
Ja kaukanakin olevat kalastajakylät ovat niitä meidän naapureita.
-lauri-

Norjansuomalaisten blogit.

2012-01-26T10:53:00.000-08:00

Stø 26.1. Voimakasta kaakkoistuulta, puolipilvistä, pakkasta pari astetta. Kaikki laivat, muutamaa lähellä verkoilla pyytävää lukuunottamatta, olivat tänään maissa. Hukkuneen kollegamme etsinnät lähialueiden rannoilta jatkuvat poliisin ja punaisen ristin vetäminä. Vaikka toiveet hänen ruumiinsa löytämiseksi ovat hiipumassa, täällä ei tällaisissa tapauksissa luovuteta. Joskus ihmeitä tapahtuu. ja omaiset saavat läheisensä .

Laivassamme viime viikolla havaittu pieni ruostereikä on sitten paikattu. Kävimme naapurikunnassa Sortlandissa sijaitsevalla Blokkenin telakalla hoidattamassa vanhan rouvan kuntoon. Operaation yhteydessä Morgenstjernen ollessa kuivilla, telakkaväellä oli erinomainen mahdollisuus tutkia muitakin paikkoja. Ammattilaisten oli pakko todeta, että laivamme on ikäisekseen,23v, yllättävän hyvässä kunnossa.

Eilen blogilukulistaani selatessa ja vakioblogeissa vieraillessani huomasin Norjalaisen päiväkirjan kommenteissa minulle tuntemattomen kommentoijan. Heti piti mennä nuuskimaan millainen bloggaaja ja blogi sieltä nimimerkin MamaE takaa oikein löytyy. Löysin Norja kytkentöjä ja uuden seurattavan.

Tämän viimeisimmän ja muiden viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa lukulistalle ottamieni myötä lukemieni norjansuomalaisten blogien määrä nousi yli kahdenkymmenen.

Norjalaisen päiväkirjan ja usean muun Norja bloggajan sivupalkissa ovat näkyvillä useimpien seuraamieni blogien viimeisimmät postaukset. Koska minulla sellaista blogiluetteloa ei kuitenkaan ole, päätin julkaista listani tässä yhteydessä.

Støn kalastajakylän laituri Kuva: Linda Hekkala

NORJANSUOMALAISTEN BLOGIT:
Ruija 5 kpl
Elämää Norjassa
Kalamuija ja Lappilifestyle
Ruijan Raukoilla Rajoilla
Turskatynnyri
Kirjastotætinæ Norjassa- Barentsinmeri ikkunan takana

Tromssan lääni 7kpl
Arnøya Norway
Hannan ja Vegarin arktinen keittiö
Hetukka Jäämeren portilla
Jäämeren rannalla
Lokki ja meritähti
Sairaanhoitajana Lyngenissä
Tromssan tuulia

Nordlandin lääni 5kpl
Between Two Lungs- Norja Edition
Elskling Stø
Ensilunta
Morgenstjerne N-27-Ø
Vuonon Varrelta

Länsi-Norja 2kpl
Tanjan blogi
Vuonot ja minä

Eteläinen Norja 9kpl
Ekaterinan ajatuksia
Destination Unknown
Kalastajan Vaimo
Norjalainen päiväkirja
Normipäivä
Piquant Purls
Pitsiä ja posliinia
Tuulan Turinat
Vuonon kimallus

Juksakalastajat matalikolla.

Viihdyn blogimaailmassa, varsinkin norjansuomalaisessa. Siitä on muodostunut tärkeä osa nettielämääni. Muutamat bloggaajista olen jopa tavannut. Aion seurata 16 vuotta kotimaanani olleen Norjan tapahtumia myös jatkossa, Islannista käsin. Aivan samalla tavalla kuin nyt seuraan Suomea. Blogien kautta tunnelmat ja tapahtumat päivittyvät minusta kaikkein rikkaimmin ja autenttisimmin.
-lauri-

MERI ANTAA - MERI OTTAA

2012-01-25T07:38:00.000-08:00

Kollegat sopuisasti samoilla apajilla. (Greet)

Maailman toiseksi suurimmat valaat, sillivalaat ja maailman parhaimmat (tai toiseksi parhaimmat kun islantilaiset ovat vielä pikkuisen edellä) kalastajat (Camilla)

Turska ja silli viihtyvät rannan tuntumassa. Kalaan ei ole pitkä matka.(Camilla)

Minkäänlaista erimielisyyttä tai riitaa kalapaikoista kalastajien ja valaitten kanssa välillä ei synny. Kummatkin kunnioittavat toisiaan ja toistensa oikeuksia.(Camilla)

Kurt Karlsen kalastaa juksaksi kutsutulla pilkkkikoneella.(Marit)

Pilkkikone on tehokas kalastusväline. Muutamassa tunnissa on mahdollista saada jopa tuhat kiloa turskaa.(Marit)

Syöttinä käytetään koukkujen suojana olevia värikkäitä kuminpalasia.(Marit)

Maritin taidonnäyte.

Uskomattomien saaliiden tuoma hyvänolon tunne ja riemu haihtui eilen iltapäivällä tylyyn uutiseen. Kuulimme kollegamme kadonneen. Unnin kuva eilisestä Støstä. Laivat ovat merellä kadonneen etsinnöissä. Poliisi ja vapaaehtoiset etsivät maista.(Unni)

Mukana etsinnöissä olivat myös pelastusalukset, raja-vartiosto, helikopterit ja lämpökameralla varustettu kuvassa kaarteleva Orion- lentokone.(Unni)

Tämä oli viiden vuoden sisällä jo neljäs muutaman kilometrin säteellä Støstä tapahtunut kuolemaan johtanut onnettomus. Kaikki menehtyneet ovat olleet kokeneita, hyvän paikallis- ja sääntuntemuksen omaavia konkareita.

-lauri-

Tästä surullisesta tapauksesta huolimatta jatkamme kalastusta huomenna normaaliin tapaan.

Meri antaa.

Susi

2012-01-23T17:01:00.000-08:00

Whale hiking Trip in Klo (Greet)

Leonora and Fin whale in Gavlfjorden (Greet)

Fin whale blowing in the sun (Camilla)

Stø 23.tammikuuta. Pakkasta 6 astetta, kylmää maatuulta, puolipilvistä. Satama-allas on täynnä laivoja, omia ja vieraita, yhteensä 35. Tai ehkä enemmän, kun kuka niistä enää lukua jaksaa pitää. Kalan perässä ovat tänne tulleet.
Kalastajakylässä on kiire. Kalastajat ja kalatehtaalaiset ovat tohkeissaan ja tekevät töitä lähes vuorokauden ympäri. Kututurska pitää ihmiset aktiivisina. Sekä samoilla apajilla liikkuvat eläimet, vanhat ja uudet tuttumme, uusimpina tulokkaina toissapäiväna eka kertaa havaitut sillivalaat.
Kalastus on minun mielestä saanut lisäarvoa, muuuttunut valasaktiivisuuden myötä aiempaa mielekkäämmäksi. Koskaan ei voi tietää kuka merellä tulee vastaan. Ryhävalaan kohtaamisen toivossa raskas nuotanveto tuntuu kevyeltä.

Kolmastoista talveni Støn kalastajakylässä on ainakin luontoelämysten puolesta ollut paras mahdollinen. Säät ja valaat sekä tietysti kalat ovat meitä suosineet. Olemme päässeet merelle aiempaa useammin ja saaneet runsaampia saaliita. Valaita, myös uusia lajeja, olemme nähneet sekä töissä että vapaa-aikana. Revontulet ovat valaisseet iltaöitämme ja aurinko viime päiviämme. Valituksen aiheita on vaikea löytää, kun presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tuloskin oli minun kannalta hyvä. Ehdokkaani on jatkossa.

Edes pieniä ärtymisen aiheita löytääkseen ja itseään edes hieman stimuloidakseni on mentävä nettiin. Toteamaan , että jotkut ne ei sitten millään tajua. Ajattelevat asioista ihan eri tavalla, väärällä tavalla, ja kovin kummallisesti perustellen. Kyllä olisi valistuksen paikka.

Oikeasti ei minua mikään suuremmin ärsytä. Asiat joihin aiemmin olisin suhtautunut kiihkeästi, tuntuvat vähemmän dramaattisilta. Omien taistelulaulujen asemasta on mukava kuunnella toisten. Välistä voi olla objektiivinen, siis puolueeton. Varovaisuus ja kantaaottamattomuus saattaa olla selviytymiskeino. Varsinkin silloin jos sattuu olemaan kytköksiä rintamalinjojen molemmille puolille.

Niinkuin nyt parhaillaan käynnnissä olevassa Suomen susisodassa.

SUSI ,kuva netistä.

On ollut minulle tuntematon. Ikinä en ole sutta nähnyt, muualla kuin kerran eläintarhassa. Suden elintavoista olen tiennyt vähän, sen verran lukenut, että se elää perhekunnittain alfanaaraasta ja -uroksesta sekä näiden pennuista muodostuvassa laumassa. Perhe pysyy uskollisesti reviirillään ja saalistaa pääasiassa hirvieläimiä. Susi on yleensä ihmisarka salomaiden kasvatti. Yksinäinen susi on siten harhaanjohtava nimitys. Uusi lauma syntyy, kun poikaset lähtevät omille teilleen ja löytävät kukin elämänkumppaninsa. Susi on maassamme uhanalainen. Suomen susikanta on elintärkeä Ruotsin ja Norjan sisäsiittoisen susipopulaation uuudistumisen kannalta. Suomessa susi on viimeksi tappanut ihmisen 1800-luvun alkupuolella. Luin myös, että Euroopassa, Venäjällä ja Amerikassa susi on kuolinsyytilastojen perusteella tappanut viimeisen 50 vuoden aikana 17 ihmistä.
Susi on kokoisekseen eläimeksi yksi vaarattomimpia , mutta samalla vihatuimpia. Suurimmaksi osaksi ennakkoluulojen. pelkojen ja sen kotieläimille aiheuttamien tuhojen ansiosta.

SUSI, RANSKA JA SUOMI
Hyvä ystäväni fanittaa susia.

Monet hyvistä ystävistäni eivät sitä tee. Sillä susia ja myös miekkavalaita, kärppiä ja teeriä rakastavalla on missio, suuri tehtävä. Halu olla mukana pelastamassa Ranskan sudet. Ranska kuului niihin maihin joista susi aikoinaan hävitettiin .1900- luvulla susi kuitenkin palasi ja levittäytyi syrjäisille alppiseuduille ystäviensä iloksi ja monien lampaankasvattajien harmiksi. Ranska eroaa Suomesta siinä, että kukaan sikäläisistä susienvastustajista ei tosissaan usko suden vaarallisuuteen. Ei sudesta sillä tavalla vauhkoonnu. Uskaltavat reilusti ilman pelkoa retkeillä. Villisika, punkit ja jopa mehiläinen kun ovat monta kertaa vaarallisempia.

Pari viikkoa sitten ystäväni ilmoitti saaneensa unelmatyöpaikan. Hän pääsisi mukaan Alppien susiprojektiin. Tarkoitus on seurata susien elämää, tehdä asennekasvatusta, etsiä ratkaisumalleja susivahinkojen vähentämiseksi ja vähitellen kasvattaa satapäinen kanta elinvoimaiseksi. Ystäväni on innnoissaan, eikä vähiten siksi, että työnkuvaan kuuluu koulutusjakso maailman parhaiden susiasiantuntijoiden opissa. Suomessa.!!
Minä en tiennyt että Suomi on edelläkävijä. Että Suomen susitutkimus on maailman huippuluokkaa. Suomen pantasusien seuranta on antanut paljon arvokasta tietoa tutkijoiden mielestä väärinymmärretystä pedosta.

Pari viikkoa sitten sudet alkoivat kiinnostamaan toisestakin syystä. Olin jo jonkun aikaa seurannut fb:ssa susien ystävien sekä toisaalta huolestuneiden äitien, kennelihmisten ja viljelijöiden susikampanjoiden etenemistä.

Nyt riiittää kampanjan ja siihen kuuluvan suljetun fb ryhmän sivuilta poimittu lehtileike todistaa suden vaarallisuudesta.

Nyt riittää ryhmän tarkoituksena on saada sutta tuntemattomien tutkijoiden aivan liian pieneksi arvioima käsiin räjähtänyt kanta supistettua. Kaatolupia vaadintaan lisää. Ihmiset pelkäävät koiriensa, kotieläimiensä ja varsinkin pienten lastensa puolesta. Hanke on vetäjiensä mukaan susialueen ihmisen hätähuuto kehä kolmosen sisäpuolella kerrostaloissa turvasssa asuvien ns. ituhippien ohjailemaa susipolitiikkaa vastaan. Salakaadot seis avoin fb- ryhmä toimii" Nyt Riittää" väen mielestä edesvastuuttomalla tavalla kasvattaessaan Suomen susikannan ylisuureksi. Susienpuolustajat ja salakaatojhen vastustajat kun ovat heidän mielestään salakavalasti ryhmittyneet valtiolta rahaa sekä helposti medianäkyvyyttä saavan Luonto-Liiton suojaan

Susikriisin kriittiset vaiheet koettiin Pöytyällä. 130 miehen metsästysseurua kaatoi härikkösuden jahdin tiimellyksessä yhden poikasuden asemasta kaksi. Toinen kaadetuista oli pantasusi Auli. Lauman alfa- naaras. Seurannut keskustelu karkasi sivistymättömäksi. Rajua kieltä käytettiin molemmin puolin.

Olen innoissani. Susien maailma ja siihen maailman kytkeytyvien ihmisten ajatukset ovat alkaneet avautumaan. Olen yrittänyt etsiä kaiken mahdollisen tiedon. Pyrkinyt olemaan puolueeton, suhtautumaan kaikkiin susifaktoihin vakavasti. Seuraamaan susipalstoja. Olen jopa intoutunut kommentoimaan sekä perehtynyt susitutkimustuloksiin.

Haluan olla asioista perillä. susien ja eri puolilla kenttää majailevien kaverieni vuoksi.
-lauri-

LISÄÄ SUSILINKKEJÄ:

Tunturisusi sivuilta löytyy kaikki tarvittava. Todella perusteellinen, kiihkoton ja faktaan pitäytyvä sekä erittäin hyvin päivittyvä susitietopaketti linkkeineen, keskusteluineen ja viimeisimpine susiuutisineen.

Ylimäärä susia Kirjalija ja biologi Tiina Raevaaran susiaiheinen postaus Suomen kuvalehden blogissaan Tarinoita tieteestä. Runsaaasti kommentoitu kuten aiemmatkin susiartikkelinsa.

RKTL:n Susitutkimuksen sivuilta löytyy tutkimustietoa sudesta ja mm susipuhelimen yhteystiedot. Susipuhelin on lähinnä metsästäjille ja muille koiraharrastajille suunnattu palvelu. Numerosta saa tiedusteltua pantasusien viimeisimmät liikkeet.

Metsästäjien keskusjärjestön viralliset kotisivut. Tietoa mm. suurpedoista ja riistalaskennoista. Metsästäjien suorittamat pienriistalaskennat ovat pohjana vuosittaisille päätettäville metsästysajoille. Susikannan suhteen Mkj:n ja Rktl:n kanta- arviot poikkeavat kovastikin toisistaan.

SUNSHINE REGGAE

2012-01-20T23:39:00.000-08:00

Sunshine,sunshine reggae, don't worry...

Pictures: Jonny, Creet, Tom and Camilla. Thanks:)

-lauri-

Arctic Whale Tours album

HARD DAYS NIGHT FEELINGS IN STØ

2012-01-20T13:38:00.000-08:00

My home and working place Morgenstjerne in Stø harbour .Picture:Greet

A happy (and tired) fisherman and a lot of cod (Greet)

Boats (Greet)

-lauri-

Hattifnateista

2012-01-15T06:04:00.000-08:00

Kerran olen nähnyt ylöspäin kasvavia jääpuikkoja eli hattifnatteja. Toukokuussa 1996. Islantilaisen luolan hattifnatit olivat huomattavasti Norjassa alkutalven aikana rekisteröityjä kookkaampia. Suurimmat lähes kaksimetrisiä. Leirikoulun oppilailla oli vaikeuksia päästä suuaukon läheisyydessä vieri vieressä olevien liukkaiden jääpuikkojen ohi laavaluolan sisuksiin. Kuva: Leppävirran Alapihan ala-asteen Islannin luokkaretkeläset, joku heistä.

Parikymmensenttisiä hattifnatteja Narvikin lähistöllä viime viikolla kuvattuna. Kuva: yr.no

Hattifnattien koko vaihtelee, yleensä ne ovat aika pieniä. (yr.no)

Kissan juomakuppiin yön aikan ilmestynyt hattifnatti (yr.no)

Jotkut hattifnateista näyttävät tältä.(yr.no)

Stø 15.1. Navakkaa lounaistuulta, vesisadetta ja lämmintä. Aiemmin viikolla sataneet lumet sulavat.Talvitulvia on odotettavissa. Aiemmin viikolla kärsimme lumesta. Onneksi lumenpoistajamme olivat nopeita. Pitivät tiet viikon ajan tosi hyvässä kunnossa. Kerkesivät auraamaan kaikki pienimmätkin kujat ja takapihat. Tienasivat edes jotain.

Sää on ihana puheenaihe. Minusta säästä jaarittelu ei ole osoitus siitä, että kun muuta tärkeämpää ei ole sanottavana, niin silloin jutellaan ilmoista. Sää on paljon enemmän .Se on totaalinen, peruselementti,elämäni raamien asettaja . Ilmojen mukaan ja niiden ehdoilla minun on elettävä. Säätilaa arvioin, sillä spekuloin ja sitä ennustan. Sään vaihtelut piristävät arkeani ja sen ääri-ilmiöt saavat minut valpastumaan.

Sääsivut ovat lukulistallani.

Viime viikolla yr.no kirjoitti mielenkiintoisia asioita ylöspäin kasvavista jääpuikoista, valaisi harvinaista ilmiötä. Kun vesi jossain lätäkössä, astiassa tai jopa pienessä lammessa jäätyy niin että jään alle paineeseen jäänyt vesi ei pysty sivuilta purkautumaan, se etsiytyy ulos jään läpi . Lämpötilan ollessa sopiva ulosvirtaava vesi jäätyy. Syntyy ylöspäin kasvava jääpuikko.

Sääsivun lukijat saivat lähettää kokemuksiaan ja jakaa kuviaan tällaisista jääpuikoista. Minäkin innostuin. Halusin käyttää demoktaattista oikeuttani ja osallistua. Olihan ilmiö minulle tuttu , kuudentoista vuoden takaa. Toukokuussa 1996 olin Leppävirran Alapihan ala-asteen leirikoululaisten luokkaretkellä. Kiertelimme Etelä-Islannissa. Tutustuimme tulivuorimaahan ja ystäväkouluumme. Ohjelmamme oli aika tiukka, siihen sisältyi yksi vapaapäivänä. Bussinkuljettajamme sai houkuteltua meidät improvisoimalleen laavaluolaretkelle.

Luola oli hieno, satoja metrejä pitkä, useita kymmeniä metrejä syvä,laavavirran aikoinan muokkaama. Mutta ei se luola, ei laava, eivätkä kaikki luolaan liittyvät tarinat olleet asioita jotka jäivät mieleen. Vaan luolan suuaukossa meitä vastassa olleet sadat vieri vieressä seisovat hattivattien näköiset ylöspäin kasvavat jääpuikot, Hattifnatit. Sillä nimellä haluan niitä kutsua. Arvostettu sääilmiöauktoriteetti yr.no on jääpuikkonimiasiassa samoilla linjoilla, niin minusta tuntuu.

Jääpuikkomielikuvieni vahvistukseksi ja sääsivuille lähetettäväksi tarvitsin kuvan. Onneksi erään luokkaretkelle osallistuneen oppilaan isä löysi hiljattain fb profiilini ja blogini ja minä hänen. (Markun valokuvapainotteinen blogi Naantalin ja muistakin tunnelmista täällä.) Saatoin kysyä josko sellainen kuva sattuisi albumeista löytymään.

Islannin luolan hattifnatit olivat suuria, lähes kaksimetrisiä. Norjasta löytyneitä mitataan senteissä, korkeintaan muutamissa kymmenissä. Minusta oli todella tärkeää ilmoittaa hattfnatteja tohkeissaan tutkiville meteorogeille että löytyy niitä suuriakin.

-lauri-

Kalassa Tampereella

2012-01-13T07:10:00.000-08:00

Morgenstjerne 13.1. Voimistuvaa koillistuulta, pilvistä, pikkupakkasta.
Kututurska on saapunut , samoin sillin pääjoukko. Viimeisetkin Støn kalastajista ovat valpastuneet, heränneet syksyn hienoisesta horroksestaan turskaa jahtaamaan. Parin seuraavan kuukauden aikana olisi tienattava puolet vuoden tuloista.

Morgenstjernen kalastuskauden alku on ollut hyvä. Tuntuu siltä että me olemme iskussa. Kalaa tulee paljon ja sää suosii. Kahden viikon aikana olemme käyneet kahdeksan kertaa merellä. Ja saaneet pyydystettyä lähes 20 tonnia. Saaliista yllättävän suuri osa, lähes puolet, on ollut kiintiövapaata seitiä.

Tykkään kalastuksesta. Minua kiehtovat työn vastakohtaisuudet. Se on samanaikaisesti sekä vapaata että rajoittavaa. Raskasta ja helppoa. Inhottavaa ja ihanaa. Joskus vaarallista. Haluan tehdä työni ammattimaisesti ja tehokkaasti ja saada kunnon palkkaa. Olen valmis antamaan kaikkeni kun tarvitaan, mutta irtautumaan koko touhusta heti kun saan tilaisuuden. En millään jaksa pitää kalastusta kutsumusammattina, vaikka ehkä pitäisi.

Tilastojen mukaan kaksi kymmenestä kalastajan työt aloittavasta pärjää niin hyvin, että jatkaa ammatissa alkuvaiheen jälkeen. Suurin osa huomaa hyvin nopeasti, että työ ei yksinkertaisesti sovi. Keho tai pää ei kestä. Monen on tehtävä valinta kalastuksen ja läheisen ihmissuhteen välillä. Kalastuksen ja niin sanotun normaalin perhe- elämän yhdistäminen kun ei kaikilta onnistu.

Muutama vuosi sitten merielämänlaatuni parani ratkaisevasti. Kalastus ei enää tuntunutkaan yksitoikkoiselta, eivätkä päiväni liian raskailta.Taukojen rytmittäminenkin luonnistui paremmin. Minulla oli muutakin tekemistä kuin lukeminen, nukkuminen ja syöminen. Sekä kala-asioiden pohtiminen, juttujen kuuleminen ja kertominen. Yhtäkkiä en kokenut olevani eristyksissä. Ulkomaailma oli saavutettavissa Ystävät lähellä..

Laivaamme saatiin netti.

Kippareilla on käytettävissään omat vermeensä. Laivaradio, laivapuhelin ja kännykkä. Niiden avulla he ovat verkostoituneet ja koko ajan tietoisia toistensa liikkeistä, kalansaaliista ja säästä. Kippariverkoston paneeleissa Norjan ja maailman asiat pistetään kuntoon ja kuullaan sekä kerrotaan uusimmat juorut.

Internet on tehnyt laivaelämän tasavertaisemmaksi. Demokratisoinut sitä hierarkiaa murentamatta. Kippari on yhä ehdoton pomo,mutta netin ansiosta myös miehistölle avautuu yhteys ulkomaailmaan. Siitä on hyötyä kaikille. Sää- ja saalistiedot löytyvät kätevästi. Samoin muiden alusten sijainnit. Ei tarvitse joka asian takia soitella.

Netti tekee kaksoiselämäni mahdolliseksi. Se vie minut toisiin ulottuvuuksiin ja auttaa tutustumaan uusiin ystäviin sekä pitämään yhteyttä vanhoihin. Netti on henkireikäni.
Chattailemalla, mailaamalla, bloggaamalla ja kommentoimalla pystyn olemaan mukana. Olemaan yhteydessä. Vaikkapa ympäri maailmaa asuvien miekkavalasihmisten kanssa.
Netti auttaa olemaan lähellä kaukana.

Tänään join kahvit Tampereella,tutustuin Norjan nykyisen kuningashuoneen ensimmäisen kuningattaren
Maudin kamaripalvelijaan ja kävin Kirkenesissä saakka katsomassa presidentinvaalien äänestystouhuja.

Tajusin taas kerran, että vaikka Norja, Stø. Tromssa ja Arnøya tässä yhteydessä mainiten,onkin hieno maa niin tuo byrokratiapuoli kangertelee..

Harvalla on mahdollisuus matkata maailman ympäri viidessä minuutissa. Apajien välissä se kuitenkin onnistui.
Iltapäivällä tulin iloiseksi saadessani selville erään Kirkenesissä asuvan suomalaisperheen joulukuussa syntyneen tyttölapsen kauniin nimen.

Helsingissäkin käväisin.Pidän kaupungista, sen kuppiloista, kaduista ja ihmisistä, mutta myös luonnosta. Näinhän viime kesänä erään lahden takana ,vanhojen kartanorakennusten tienoilla kävellessä elämäni ensimmäisen uuttukyyhkyn. Helsinki ja helsinkiläiset ovat kiinnostavia. Niitä minulla on tapana kaukaa seurata. Ja varsinkin kirjailijoita ja muita sellaisia.
-lauri-

Revontulien iltayö

2012-01-08T11:59:00.000-08:00

Kaamospäivä on joskus muutakin kuin surkean harmaa ja lyhyt kajo pitkien pimeiden välissä. Selkeällä säällä taivas on värillinen ja kuu kuin aurinko. Iltayöt ovat revontulien.

Toissailtana ne innostuivat. Poikani kuvasi tämän sarjan maatilallamme Gisløyalla.

Alla kalankuivausteline, navetta ja koillistaivaan Aurora borealis.

Kaikki kuvat: Lauri Heiskanen Arctic Whale Tours

Näkymä pohjoiseen.

Vaaditaan pitkä valotusaika ja jalusta jotta revontulikuvauksessa saadaan toivottu eli todellisuutta hienompi lopputulos. Fotoshoppauksiin ei silloin tarvitse turvautua.

Revontulet muuttavat nopeasti muotoaan.

Aurora Borealis on vikkelä liikkeissään. Se suurenee ja pienenee, vahvistuu ja heikkenee, vaihtaa väriä ja paikkaa sekä supistuu ja laajenee.

-lauri-

Celine in memoriam

2012-01-05T06:34:00.000-08:00

Miekkavalastyttö syntyi jouluna. Hirmumyrskyn voimalla puhaltanut tuuli ja voimakas merivirta häiritsivät synnytystä. Emo, joka normaalioloissa olisi yhdessä muun lauman kanssa huolehtinut poikasestaan, kadotti hänet. Ehkä emo kuoli. Virtaus ja aallot kuljettivat pikkuvalaan matalaan lahdenpoukamaan.

Muu suku ei päässyt auttamaan vaan ui pois. Poikanen yritti turhaan etsiä äitiään . Myrskyssä oli mahdotonta päästä avomerelle.

Tapaninpäivänä Celineksi ristitty perheensä kadottanut miekkavalas kuoli.

Vastasyntyneen miekkavalaan vatsa ei ole puhtaan valkoinen niin kuin aikuisilla.

Yläkuvassa vielä elossa olevan Celinen vaaleanpunainen väri on kuoltua haalennut kermanvalkoiseksi.

Celine oli kuollessaan vain muutaman päivän ikäinen, osa napanuoraa oli jäljellä.

Siirsimme hakemani valasvauvan vaunuihin ja myöhemmin pakastimeen, näytteidenottoa varten säilytettäväksi. Kuva: Greet

Minä Celine ja Tom (Greet)

Greet ja kookas poikanen. Celine oli lähes 2,5 metriä pitkä ja painoi puolitoistasataa kiloa.(Tom)

Morgenstjerne torstai 5.1.2012 Voimakasta koillistuulta, selkeää, pari astetta pakkasta. Kalastuskausi on käynnistynyt.Olemme olleet kolme kertaa merellä ja saaneet yhteensä viisi tonnia. Lähinnä seitiä ja koljaa. Kututurska ei ole vielä saapunut. Silli ja valaat viihtyvät yhä Støn läheisillä merialueilla. Myös meidän vesillä harvinaiset ryhävalaat.

Paluuni Norjaan sujui dramaattisissa merkeissä.Vaikka jouluna oli mahtavan levollista tavata tuttuja, olla suvun parissa, saunoa ja samoilla tutuissa maastoissa sekä syödä jouluherkkuja, kerkesi Suomen loman aikana tulla kova ikävä.Lähinna merta ja varsinkin valaita. Kaipasin takaisin. Halusin tavata rannoille ruokailevat ystäväni. Halusin nähdä ne läheltä.

Tapasin miekkavalaat, näin ryhävalaiden puhallukset ja sillinpyynin ja koin yhden hienoimmista safareista valaitten ollessa aivan aallonmurtajan ulkopuolella. Olin etuoikeutette taas kerran. Sainhan seurata kuinka kekseliäitä ja älykkäitä miekkavalaat ovat. Lauma toimi ryhmänä, kukaan ei sooloillut ominpäin. Niillä oli selkeästi johtaja joka sai jopa kookkaat ryhävalaat mukaansa silliparvea piirittämään. Ja siitä yksi kerrallaan aterioimaan. Ainakin siltä minusta näytti ja niin haluan uskoa.

Läheisin kosketukseni miekkavalaisiin tuli surullisella tavalla. Lofooteilla olevan miekkavalasperheen naaras synnytti väärään aikaan väärässä paikassa. Tai sitten se kuoli synnytykseen. Joka tapauksessa Laukvikin Delpin kylän asukkaat huomasivat Tapaninpäivänä lahdessa uimassa olevan pirteän valasvauvan. Kuvasivat sen pärskimistä rantakivikossa. Valas läksi lopulta avoveteen, kauemmaksi rannasta. Kyläläiset toivoivat sen selviävän avomerelle, ehkä löytävän emonsa. Osa oli skeptisiä. Arveli ettei emostaan erilleen joutuneella vastasyntyneellä ole mahdollisuuksia.

Seuraavana päivänä kuollut valasvauva löytyi rantakivikosta. Valaan urheaa kamppailua seuraamassa ollut nuori tyttö Maja risti isosisänsä oheiselle videolle kuvaaman valaan Celineksi. Minun tehtäväksi tuli hakea Celine Støhön. Valaantutkijat ja Valassafari saavat päättää mitä sille tehdään.

Ensimmäinen konkreettinen kosketukseni kovasti kiintymiini miekkavalaisiin oli pikkuisen erilainen mitä olin toivonut. Surullinenkin. Miekkavalas Celine kuoli vapaana. Vaikka elikin ainoastaan jouluaatosta tapaninpäivään.

-lauri-

Humpbacks and Orcas

2012-01-01T10:33:00.000-08:00

ARCTIC LIGHT HVALESAFARI ON BOARD EKENBORG 31.12.2011

Here some pictures from the last safari of the year 2011. We were so lucky to find first two humpbacks a bit far away from Stø and later an orca family together with three humpbacks very close to our harbour. The weather was perfect. My friend Tom was taking pictures and finding whales.

Happy New Year and many whales.

Many thanks to our captain fisherman Johnny Ekenborg Johnsen

-lauri-

Gavlfjorden nearby, is going to be a paradise for orcas. We have local herring year around, mackerel during summer months and travelling herring from Barents Sea in january.

Humpback close to our boat

Blowing humpback whales.

Young humpback whale diving. in a very ground water.

We have a lot of food outside of Stø right now. Humpbacks, some of them, are travelling here together with orcas. Normally they are now in Caribbian.

We have not so much light in this time of the year. Binocular helps a lot

Hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta.

2011-12-25T04:34:00.000-08:00

Morgenstjerne, Avletto ja Lauri on vetäytynyt Äyskosken , Lohimaan ja Pielaveden rauhaan. Keskittyen savusaunaan, uintiin joutsenten kanssa sekä perheoleiluun. Toivoo lukijoilleen hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta.

Ryhävalaat uivat ulos laatikosta

2011-12-18T17:10:00.000-08:00

Gisløy 19.12. Heikkoa koillistuulta.Selkeää.Pikkupakkasta. Eilen oli lähes tyyntä. Silli on vallannut vuonon. Ja tuonut mukanaan miekkavalaat. Sekä saanut Karibialle matkalla olleet ryhävalaat muuttamaan matkasuuunnitelmiaan.

Ryhävalas tunnetaan. Sitä on paljon tutkittu, sen elintavat on kartoitettu. Ovat netissä kaikkien löydettävissä:

Pohjois-Atlantin itäosassa ryhävalaat vaeltavat kesäisin pitkin Norjan rannikkoa pohjoiseen ja palaavat syksyllä takaisin trooppisille alueille.
Ryhävalas ui noin 25 000 km vuodessa edestakaisin. 5000 km keskimäärin lisääntymis- ja ruuanetsintäseutujensa välillä, reitit ovat säännöllisiä, eivätkä valaat yleensä seikkaile.(wikipedia)

Osa Norjan rannikkoseutujen kilteistä ja säännöllisistä elintavoistaan tunnetuista ryhävalaista on kieltäytynyt noudattamasta vaellusohjeita. Tämä lauma on tehnyt kapinan ja luopunut perinteistään. Sen sijaan, että olisivat jo aikoja sitten kiirehtineet Karibian alueen lämpöisillä lisääntymisalueille niskoitteilijat ovat jumittuneet Norjan meren kylmään. Jääneet laiskuuksissaan miekkavalaitten seuraksi sillinsyöntiin.

Viime vuonna ryhävalaat täyttivat meiltä pohjoiseen sijaitsevan Andfjord vuonon. Ilmaantuivat sinne joulun tienoilla.Tänä vuonna valaat tulivat aiemmin. Ja ruoka-apajat näyttävät löytyvän Andfjordin lisäksi läheisestä Gavlfjordista..
Gavlfjord on pinta-alaltaan Andfjordia huomattavasti pienempi. Täällä valaitten tarkkailu myös maalta käsin helpompaa.

Silli saapui toissapäivänä. Ryhävalaat miekkavalaitten kanssa eilen. Noin parikymmentä ryhävalasta ja useammat miekkavalaat ovat hajaantuneet tasaisesti ympäri vuonon. Niitä löytyy joka puolelta. Parasta ryhävalaissa on niiden hakeutuminen myös mataliin vesiin, lähelle rantaa.

Gavlfjord vuonon ryhävalassafarille päästäkseen ei välttämättä tarvitse edes venettä. Riittää kun liikuskelee rantoja pitkin. Kiikaroi vuonot ja lahdenpoukamat. Tarkistaa strategiset paikat. Valaitten löydyttyä jää ihailemaan.
Ryhävalaat eivät pistä vierasta pahakseen. Saattavat jopa innostua. Ja tulla tervehtimään.

Vuoden pimeimpänä aikana valoisaa on muutama tunti. Ryhävalaitten tarkkailu ei kuitenkaan ole sidottu näköaistiin. Tyyninä öinä, silloin kun tuulen kohina ja meren pauhu ei ole liian voimakasta, valaat tarjoavat toisenlaisen elämyksen.
Pintaan nousevan valaan puhallusääni on todella voimakas. Se kuuluu kilometrien päähän. Ja parhaiten juuri silloin kun korvat ovat herkistyneet kuulemaan. Yöllä.
Ryhävalas osaa muuten myös laulaa.
-lauri-

Talvinen valassafari on vaativa urheilulaji. Merellä on kylmä ja valoa niukasti. Näin joulun alla valaitten tarkkailuaikaa on korkeintaan neljä tuntia. Valokuvausaikaa sitäkin vähemmän.

Valokuvaaminen kaamosajan koleudessa vaatii hyvien laiteiden lisäksi ammattitaitoa.

Kiikareitten merkitus on sitä suurempi mitä vaikeammat ovat olosuhteet. Kuva: Tom

Ryhävalas lähtee sille tyypilliseen sukellukseen.

Nuori, utelias ryhävalas tuli tutkimaan laivaamme. Kuva: Per Ole

Ryhävalaan parhaita tuntomerkkejä ovat erittäin kookkaat valkoiset rintaevät.

Tämä nuori ryhävalas näyttää hyppimistaitojaan. Kuva:Dieter ja Sabine

Hätäapuvoita Belgiasta.

2011-12-17T09:55:00.000-08:00

Morgenstjerne 19.joulukuuta. Tuuli on tyyntynyt. Sää kirkastunut. Pakkasta pari astetta.

Suuri silliparvi ja sen mukana kymmenet miekkavalaat ja ainakin neljä aikuista sekä yksi nuori ryhävalas ovat saapuneet Støn läheiseen Gavlfjorden vuonoon. Tapahtuma oli ennakoitavissa. Tietysti ne tulevat silloin, kun olen niitä samoja valaita niiden aikaisemmilta syönnöspaikoilta etsimässä.

Aamulla ajelin Andenesiin. Menin Sea Safarin poikien mukana merelle. Paikoille missä valaat viimeiset kolme viikkoa ovat ruokailleet. Mutta eivät ruokaile enää. Emme nähneet mitään. Sääkin oli päivällä sen verran huono, ettemme voineet mennä kauemmaksi etsimään.

Tulomatkalla rantatietä ajellessa pysähdyin sopivissa paikoissa kiikaroimaan. En silloinkaan nähnyt mitään. Yhdellä levähdyspaikalla ollessani poikani soitti. Ilmoitti, että valaat ovat Støssä.

Päätin etten enää road tripilläni valaitten takia pysähtele.Jos pysähdyn, käyn tarkistamassa löytyisikö matkareitillä sijaitsevista kaupoista voita.

Valastuurin perusteella pidin voin löytymistä hyvin epätodennäköisenä.

Minun oli kuitenkin todettava, että joulun aika on suurten ihmeiden aikaa. Kaikki on mahdollista. Käytyäni Nordmelan kalastajakylän kaupassa. Tarkistettuani Sortlandin Coopin ja toisen Reman, saavuin kauempana sijaitsevaan Rema 1000 kauppaan.

Voihyllyt olivat täynnä margariineja ja muita kasvisrasvoja. Samoja rasvoja oli trukkilavallinen myös vihannesosaston käytävällä.

Onneksi huomasin jonkin asian olevan eri tavalla. Silmääni sattui jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Jotain todella outoa.

Margariinien ja seinän välissä oli minulle tuntemattomia neljänneskilon pakkauksia. Niissä luki Beurre Gourmet. Paketin toisella puolella oli hyvin pieni tuoteseloste norjaksi. Maahantuoja Synnöve Finden. Alkuperämaa:Belgia
Pakkausten alta hyllynkantista löytyi huomaamaton lappu.
Beurre Gourmet 19,90 pk/79,60 kg.
Epäonnistunut valasretkeni ei enää harmittanut.
Olin löytänyt voita.
-lauri-
Ps.Bloggerissa on jotain hämminkiä, Kuvien kommentointi ja viittaus muille sivuille ei onnistu.Kuvat ilman tekstejä ovat minun tänään ottamiani.

Tohtori Kuha

2011-12-14T23:34:00.000-08:00

Kuha elää sameissa vesissä. Sen väri voi vaihdella elinympäristön mukaan :)
Avletto ja sisarentyttäret luomukanojen aitauksessa joskus 90-luvun alkupuolella.

Gisløy 15.12.2011. Koillistuulta 10m/s, lämpötila plus neljä, kirkas sää. Viime yönä näin hienot revontulet, geminidit ja lähes täyden kuun samanaikaisesti. Kalastuskautemme on päättynyt. Jouluun valmistautuminen alkanut.

Tänä syksynä minä ja poikani olemme olleet etuoikeutetussa asemassa. Koskaan aiemmin Norjassa oloaikana ei tilanteemme ole ollut näin hyvä. Eli erinomainen.

Hyvällä tilanteella tarkoitan mahdollisuutta nauttia Heinävedellä kasvatetusta luomupossusta tehtyjä herkkuaterioita. Useita kertoja viikossa. Joka viikko.

Minulle kerrottiin, että nämä Sisä-Savon sydämessä kasvaneet possut ruokittiin kuten ennen vanhaan. Niille annettiin ruoantähteitä, viljaa suurustettuna ja myös viherrehua. Kasvatusmenetelmät täyttivät luonnonmukaisuuden kriteerit.

Ne läpäisisivät jopa luomutuotannon erikoisasiantuntijaksi itsensä ylentäneen tohtori Kuhan kriteerit.

Minä en tässä meriaiheisessa Morgenstjerna blogissani halua syyllistyä minulle tuntemattomien ihmisten mollaamiseen. En edes suoraan arvosteluun. Kritisoin epäsuorasti. Puutun ärtymystä aiheuttaviin asioihin kierrellen. Siksi tohtori on fiktiivinen. Ja nimeltään Kuha.

Kuha on kuuluisa, Kuha saa ihmiset liikkeelle. Tohtori Kuha on jo nyt muuttanut elintapojamme ja käsityksiämme terveellisestä ravinnosta. Jää tosin nähtäväksi kuinka pysyvästi. Ainakin Kuha osaa vakuuuttavasti sanoa tietävänsä mikä on hyvästä ja mikä pahasta. Kuha tietää kaikesta kaiken. Hänellä on totuus.

Tohtori Kuha ei ole yksin. Keskimäärin Kuhia löytyy yksi per pieni maa. Suuremmissa maissa useampia. Amerikoissa niitä on satoja. Tai oli.

Kuhat saavat minun puolesta valistaa vapaasti. Puhukoot asioidensa puolesta. Ja parantakoot sairaat ja ylipainoiset kansat. Kunhan vaan pitäytyvät jonkinlaisessa totuudessa.

Erään pienen maan tohtori Kuhan eiliset väitteet ko. maan sianlihan tuotannosta ja lihantuotannosta ja maataloustuotannosta yleensä olivat niin rajuja, että niihin on pakko puuttua. Kuha liioitteli , vääristeli , yleisti ja pelotteli.

Kuha saattoi luomuviljelijät ja luomuviljelyn puolesta toimivat ja sadattuhannet kannattajansa kiusalliseen tilanteeseen. Kuha mokasi.

Tohtori Kuhan vääristelevät teesit julkaistiin ykkösmedian kotisivuilla, ne kohauttivat, ja ylittivät uutiskynnyksen, saivat taas julkisuutta. Siitä huolimatta, että samat puolitotuudet on jo aiemmin Kuhan kotisivuilla esitetty . Ja karppaus infon sivuilla valistuneiden ja vähemmän fanaattisten ihmisten toimesta jo kesäkuussa tyrmätty.

Miksi julkisuudenkipeä Kuha ei usko, ei kuuntele kannattajiaan, miksi hän haluaa pilata kaikkien myös Kuhaan uskovien, joulukinkkunautinnon.

TOHTORI KUHAN TEESIT JA MORGENSTJERNEN AVLETTON VASTINEET

Kuha sanoo:

Suomalaisesta siasta on tullut vain makkarateollisuuden raaka-aine. Rasvahysteriassa on menty siihen, että monet asiantuntijat ovat jo sitä mieltä, että pitäisi saada kokonaan uusi sikarotu, koska suomalainen sika on pilattu. Vähärasvainen sianliha on suoraan sanottuna roskaa,

Avletto sanoo:

Olen eri mieltä. Suurin osa suomalaisesta sianlihasta myydään kinkkuina, kyljyksinä, kylkenä, paistina ja jauhelihana. Makkaraa tulee siinä sivussa. Suomalaista sikaa ei ole pilattu. Rasvaa suomipossuissa on riittävästi. Kuhan mainitsema suomalaisen vähärasvaisen roskan kulutus on Kuhan itsensä toimesta kovasti kohonnut. Suomiroskapekoni tirisee aamuisin kannattajien paistinpannuilla.

Uusi rotu olisi hidas jalostaa. siitä tulisi hidaskasvuisempi ja tuotantokustannukset olisivat paljon korkeammat. Kuluttajahinta nousisi. Kaikilla ei ole varaa maksaa kaksin-kolminkertaista hintaa.

Kuha sanoo:

Suomalaiset tuotantosiat rouskuttavat geenimanipuloitua soijaa, joka on Kuhan mukaan arveluttavaa, eikä hän itse pistäisi soijarehulla syötettyä sikaa suuhunsa mistään hinnasta.

Avletto sanoo:

Kannattaa tutustua luomuohjeisiin ja selvittää kuinka yleistä geenimanipuloidun soijan käyttö on. Rehutehtaiden kertoman ja karppaus info sivuston palautteen mukaan ei kovin yleistä. Avletto selvittää asian Luomuliitosta.

Luomuohjeiden mukaan sialle saa syöttää ja syötetään soijaa (ei kuitenkaan gm soijaa). Minusta on epäreilua lietsoa joulunalusahdistusta. Kuhan kannattajat (toisin kuin etuoikeutettuihin kuuluva Kuha) joutuvat pakosta soijalla kasvatettua myrkkylihaa syömään. Suomessa myytävästä sianlihasta 0,5% on luomua. Täysin soijavapaata sianlihaa on lähes mahdotonta saada.

Kuha sanoo:

Sika on kaikkiruokainen ja tarvitsee ravinnokseen kasvisten lisäksi myös eläinproteiinia. Oikein kasvattaminen tarkoittaa sitä, että sika on saanut syödäkseen kunnon ruokaa pelkän rehun sijasta. Eli esimerkiksi ihmisten ruuantähteitä. Sika on siis saanut kasvaa kuten entisaikoina, ennen tehotuotannon vallattua alaa.

Avletto sanoo:

Luomusian kasvatuskokemusta omaavana olen Kuhan kanssa osittain samaa mieltä. Sika on alunperin kaikkiruokainen. Jalostus on kuitenkin muuttanut sian. Pärevakka-aikakauden idylliin ei ole paluuta. Valitettavasti EU lainsäädäntö käytännössä kieltää ruoantähteiden käytön.

Luomusiatkin kasvatetaan pelkästään kasvikunnan tuotteilla. Aiemmin, en tiedä miten on asianlaita nykyään, sioille sai kasvatuksen alkuvaiheessa antaa kalajauhoa. Minä kasvatin muutamat sikani sekaravinnolla, tarjosin ruoantähteitä ja keitettyä roskakalaa ohra-kaurajauhoon suurustettuna. Lisäksi annoin runsaasti heinää. Se oli mielenkiintoinen harrastus.

Ennemmin painottaisin tuoreitten kuitupitoisten kasvisten käyttöä ruokinnassa kuin eläinproteiineja.

Kuha sanoo:

Sianliha ja sen rasva ovat hyvää, jos sika on oikein kasvatettu.

Avletto sanoo:

Läski on useimpien, myös kuhalaisten, mielestä etovaa syötävää. Ja jää lautaselle. Kasvatusmenetelmästä riippumatta.

Kuha sanoo:

Yksinkertainen sääntö Kuhan mukaan on, että ihmiset söisivät mahdollisimman luonnollista ruokaa. Siihen kategoriaan eivät sovi soijaruokitut tehokasvatussiat tai omega3-possut, vaan luomuliha ja riista.

Avletto sanoo:

Avletton mielestä ihmisten ruokavalioon ei kannata liikaa puuttua. Jos puututaan niin mieluummin ohjeilla, ei fundamentalistisilla määräyksillä. Suomalainen ja pohjoismaalainen ruoka on oikeasti laadukasta. Siitä on lupa nauttia. Tärkeintä on että ruokaa on saatavilla. Kuhan sääntöjen mukaan eläminen on mahdollista korkeintaan 0,5 % suomalaisista. Tälle määrälle on soija- ja omegavapaata luomusianlihaa, muuta luomu lihaa tai riistaa saatavilla.

Karppaus infon kommentoija sanoo( kesäkuussa):

Avletto muuttanut kommentissa esiintyvän gurun nimen (Kuha)

On ikävää että Kuhan kaltainen "guru" ja monen ihanne levittää väärää tietoa sivuillaan. Jäin ihmettelemään miten hän ei voi syödä suomalaista porsaanlihaa ollenkaan, ei se kuitenkaan ulkomailla sen "parempaa" ole siis possun ruokinnan kannalta ajateltuna. Voihan se olla, että se gm soija tekee sitten siihen ulkomaan lihaan sellaisen maun, josta Kuhakin tykkää. Who knows Mutta pelkkä ruokinta ei selitä läheskään kaikkia lihan laadun tekijöitä, makueroja, sitkeyttä ym vaan siihen on muitakin "syitä" tuotantoketjussa. Tällaisin miettein tällä kertaa.

Avletto sanoo:

Onneksi olen siirtynyt 12 vuotta sitten luomutuotannosta suomutuotantoon.

-lauri-

Ps, Avletton asenne maltilliseen karppaamiseen on asiallinen jopa myönteinen. Olen saanut paljon hyviä vinkkejä, joitakin jopa kokeillut. Kritiikkini kohdistuu Kuhan provosoiviksi muotoiltuihin ns. totuuksiin:)

Morgenstjernen kalastusvuosi 2011

2011-12-14T03:44:00.000-08:00

Morgenstjernen kalastusvuosi 2011 oli erittäin hyvä. Kokonaiskalansaaliimme oli 357 tonnia. Pitkäsiimalla kalastimme 12 t ja nuotalla 345t. Saaliin arvo 3,5 milj kruunua.

Tärkein saaliskala oli Barenstin meren turska. Suurimman osan pyydystimme joulun ja pääsiäisen välisenä aikana.

Koljaa kalastamme ympäri vuoden. Paras pyyntikuukausi oli elokuu.

Seitiä saimme huonosti aikaisempiin vuosiin verrattuna. Voimistuneet vuonoissa asuvat paikallissillikannat houkuttelevat seitiparvet matalikoiltamme sinne minne meillä ei ole asiaa.

Sinipallasta pyydystimme pitkäsiimalla kesäkuun ensimmäisinä viikkoina.

Molvaa saimme satunnaisesti sivusaaliina. Tämän vuoden saalis oli 253 kg.

Kissakala on rantojen asukki. Pysyttelee alueilla missä emme kalasta. Sivusaaliina saamme muutamia kaloja kerrallaan, lähinnä syksyisin.

Merikrotti kuuluu kissakalan ja puna-ahvenen lailla WWF:n punaiselle listalle. Sen ostoa ei suositella. Meidän saalismäärämme vähäinen 111kg.

Ruijanpallaskannat ovat voimistuneet. Vaikka nuotta ei sovellu pallaksen pyyntiin, saimme niitä muiden saliskalojen sivusaaliina vajaat sata kiloa.

Kampelat viihtyvät vuonojen pohjukoissa , matalassa vedessä olevilla hiekkakentillä. Siellä emme kalasta. Vuoden kampelasaaliimme 87 kg.

Puna-ahven on syvien vesien kala. Joskus, kun nuotta ajautuu virtausten takia liian syvälle, saamme muutamia . Tämän vuoden kokonaissaalis 55kg.

Morgenstjerne 14.12. Navakkaa koillistuulta, lämpötila muutama aste nollan yläpuolella.Sää puolipilvinen. Støn laivat ovat pysytelleet maissa, ainoastaan muutama eilen merelle lähtenyt siimalaiva uhmasi voimistuvaa tuulta.

Tänään vietimme Morgenstjernen syyskalastuskauden päättäjäisiä. Kippari ja Erik korjasivat nuottaa ja minä suursiivosin sisätilat. Seuraavan kerran lähdemme merelle heti joulun jälkeen. Sään niin salliessa.

Siivousrupeaman jälkeen tein yhteenvedon päättyneestä kalastusvuodesta. Laskin kuinka hyvin olimme työssämme onnistuneet. Sekä saalismäärillä että työtuloilla mitattuina. Hyvin näyttää menneen. Olemme olleet ahkeria. Käyneet merellä aina kun se on ollut mahdollista. Ja omalta osaltamme pitäneet kalatehtaan käynnissä.

Voimme olla tyytyväisiä myös kalastuksemme ekologisuuteen. Saaliimme koostuu 97 prosenttisesti lajeista (kolja, turska, seiti) joita WWF suosittelee hyvällä omalla tunnolla käytettäväksi. Kaikki pyydystämämme pääsaaliskalat ovat MSC-sertifioituja.

Uhanalaisten (WWF:n mukaan) puna-ahvenen, kissakalan ja merikrotin osuus saaliistamme oli häviävän pieni. Saimme niitä 331 kiloa eli 0,1% kokonaissaaliista.

Jos kaikki Norjan kalastusalukset voisivat osoittaa samanlaisia lukemia, yhtä pieniä uhanalaisten prosenttiosuuksia, kalastuspaine näitä lajeja kohtaan olisi murto-osa nykyisestä. Ja kalakannoilla olisi mahdollisuus nopeaankin elpymiseen.

-lauri-

MORGENSTJERNEN SAALIS 2011

Merikerrat 100

Kokonaissaalis 357 t

Turska 186 t

Kolja 156 t

Seiti 14 t

Sinipallas 10 t

Molva 253 kg

Kissakala 165 kg

Merikrotti 111 kg

Ruijanpallas 91 kg

Kampelat 87 kg

Puna-ahven 55 kg

Kateellinen kalastaja.

2011-12-12T22:43:00.000-08:00

Støn kalastajakylä puolen päivän aikaan. (Kuva Maarit Kimpimäki)

Pienvenesatamaa.(Maarit Kimpimäki)

Tuolla jossain 25 merimailin päässä ryhävalaat hyppivät ja miekkavalaat herkuttelevat sillillä.

(Maarit Kimpimäki)

Stø, taustalla Andøyan lumihuippuiset vuoret. Miekkavalaat viihtyvät Støn ja Andøyn välissä olevassa Gavlfjordissa.

Näkisinpä minäkin ryhävalaita. En taatusti valittaisi huonoja kalansaaliita. Kuva Andenesin Sea Safarin viime viikkoiselta retkeltä. Valaat olivat silloin Andenesin aallonmurtajan ulkopuolella. ( Kuva: Sea Safari Andenes)

Morgenstjerne 13.joulukuuta, matkalla Sandille

Tyyntä , pientä maininkia, lämpötila muutama aste plussan puolella.

Eilen saimme 1300 kiloa. Koljaa. Tänään olemme luultavasti viimeistä kertaa merellä. Huomenna alkaa loma.

Jo viikon ajan olen olllut kateellinen Andenesin kalastajille. En sillä tavalla kateellinen kuin kalastajat yleensä ovat. Minulla ei ole ollut mitään syytä kadehtia naapurikylän veneitten laihoja saaliita. Niillähän on ollut kaikenlaisia pieniä hankaluuksia. Kalaparvet ovat olleet levottomia, vaihtaneet ruokailualueitaan ja käyneet huonosti pyydyksiin. Me olemme saaneet enemmän.

Olen kateellinen toisesta syystä.

Me, toisin kuin andenesilaiset, olemme saaneet kalastaa rauhassa. Ilman ystäviäni. Ryhävalaat ja miekkavalaat ovat pysytelleet pohjoisempana. 25 merimailin päässä Andfjordenin ja Bleikin kanjonin välisellä alueella. Naapurikylän perinteisillä nuotta- ja siima-apajilla.

Valaat tulivat sinne ruoan perässä. Norjalaisen kevätkutuisen sillin etujoukot, tunnustelijat ennen suurinvaasiota valtasivat Andfjordenin vuonon. Ja toivat nälkäiset valaat mukanaan.

Andenesilaisia harmittaa kun laumana saalistavat miekkavalaat ja meressä melskaavat ryhävalaat säikyttelevät turskat ja seitit. Tekevät niistä levottomia. Ja vaikeasti pyydystettäviä.

Minua sellainen ei harmittaisi. Mielelläni tyytyisin vähempään. Jos vastineeksi saisin tutkailla miekkavalasparven kalastusmenetelmiä. Ja ihailla massiivisia ryhävalaita läheltä .

Niinä muutamina valoisina keskipäivän tunteina.

-lauri-

Valoisan pimeän sininen. Amazing northern blue

2011-12-10T15:40:00.000-08:00

Marraskuussa aurinko valmistautuu jättämään meidät keskitalven ajaksi kuun haltuun.

Kaamosajan kuu yrittää täyttää tehtävänsä, olla mahdollisimman paljon aurinkoa, varsinkin noustessaan ja laskiessaan. Kuva:Greet

Kalastus on ollut viime päivien huonoista säistä huolimatta helpompaa kuin aiemmin syksyllä. Vuorten lumi, auringon kajo ja kuu ovat tehneet päivistä valoisia. (Greet)

Støn aallonmurtaja kaamoksen väreissä.

Gavlfjordenin miekkavalasvuono.Taustalla Andøyn saari.(Greet)

Anleggetin pengertie, 7 km Støstä, keskipäivän aikaan. (Greet)

Anlegget tasan vuosi sitten. Silloin olimme saaneet nauttia talvesta jo kuukauden.

Varhaisen iltapaïvän maisema Pengertieltä koilliseen. Taustalla Andøy (Greet)

Amazing Northern blue.(Greet)

Gisløy 11.12.2011. Navakkaa koillistuulta, muutama aste pakkasta, taivas on pilvessä. Sataa lunta.

Eilen saimme hieman yli 500 kiloa, saaliista sata kiloa oli Barentsin meren turskaa, skreitä.

Talvi on tullut. Pakkanen routaannuttanut maan . Lumi valaissut vuoret. Kuu on viime päivinä ollut innoissaan. Loistanut koko koollaan keskipäivän taivaalla. Punertunut noustessaan ja laskiessan. Sekä luonut kaamosajalle tyypillisen uskomattoman hienon tunnelman. Tumma meri ,vaaleat vuoret, auringon heikko kajo ja kuu jalostavat kaamoksen. Luovat valoisan ja pimeän. Sinisen ja punaisen. Värittävät hämärän päivän.

Minua ei harmittanut vaikka kovasti odottamani tämänpäiväinen täydellinen kuunpimennys jäi näkemättä. Se oli kuitenkin mahdollista aistia. Ja voimallisena kokea.

-lauri-

Morgenstjernen luontovuosi 2011 Osa1. Sienet kuukausittain

2011-12-09T03:54:00.000-08:00

Sienivuoden avasi huhtasieni. Poimin niitä huhti-toukokuuussa.

Kesäkuussa löytyivät ensimmäiset punikkitatit.

Herkkutattien satokausi oli jaksottainen. Ensimmäinen sato keskikesällä. Toinen syyskuussa. Yksittäisiä vastanousseita yksilöitä löytyi vielä marraskuun loppupuolella.

Rouskuja löytyi paljon, myös kuvan karvarouskuja.

Kantarellit viihtyivät tänä vuonna myös normaalista poikkeavilla kasvupaikoilla. Poimin niitä vielä joulukuussa.

Vaalea orakas toi vaihtelua Suppilovahveron dominoivaan myöhäissyksyyn.

Suppilovahverosato oli kaikkien aikojen suurin yhden syksyn aikan keräämäni. Sadon laatu erinomainen.

Kaikki kuvat netistä, paitsi suppilovahverot ja herkkutatit itse kuvaamiani.

Gavlfjorden 9.12. Koillistuulta 12m/s. Pikkupakkasta. Selkeää. Täysikuu on paistanut koko päivän.

Etelätaivaalla on jonkinlaista auringon kajoa. Huomenna koemme täydellisen kuunpimennyksen. Meidän lisäksi ainoastaan Nordbøen on kalastamassa, uhmaamassa ankaria olosuhteita.

Toinen joulukuuta, viime viikon perjantai oli historialllinen päivä. Silloin kävin sienestämässä. Poimin yli kolme kiloa suppilovahveroita. Ja vajaan kilon kantarelleja. Sekä muutamia vaaleita orakkaita. Koskaan aiemmin en Norjassa asuessani ole käynyt niin myöhään sienimetsällä. Suomessakin joulukuun saaliit ovat olleet sammalikossa hyvin säilyneitä viikkojen ikäisiä vanhoja kantarelleja.

Viime perjantain sienet olivat suurimmaksi osaksi vastanousseita, kiinteitä yksilöitä.

Sienivuodestani tuli lämpimän syksyn ansiosta ennätyspitkä. Ja muutenkin poikkeuksellinen.

SIENIVUOSI TIIVISTETTYNÄ:

Huhtikuu: Huhtasieni.

Löysin ensimmäiset huhtasienet kalankuvaustelineen alta 28.päivä.

Toukokuu: Huhtasieni.

Kuukauden alkuviikkoina poimin lisää huhtasieniä.

Kesäkuu: Punikkitatti.

Ensimmäiset punikkitatit ilmestyivät juhannuksen jälkeen. Kausi jatkui syyskuun puolelle.

Heinäkuu:Herkkutatti.

Ensimmäinen sato herkutatteja nousi kuukauden alussa .Sesonki oli lyhyt ja sienet lämpimän sään vuoksi normaalia matoisampia . Karva- ja haaparouskuja löytyi kuukauden puolivälistä lähtien. Haperot ilmestyivät samoihin aikohin. Kantarellikausi alkoi myöhässä.

Elokuu:Rouskut.

Poimin kuukauden aikana yllättävän paljon rouskuja, myös kangas- ja voirouskuja. Rouskujen esiintymistä menneenä syksynä leimasi jaksottaisuus. Kausi jatkui paljon normaalia pidempään. Kehnäsieniä ei ilmaantunut aikaisempien vuosien tapaan. Kantarelleja löytyi yllättävistä paikoista. Ensimmäiset orakkaat poimin elokuun lopussa.

Syyskuu:Kantarelli.

Syyskuun kalastimme melkein kokonaan Mehamnissa. Luulin sienikauteni jääneen lyhyeksi. Idästä palattuemme kerkesin kuitenkin toisen sadon herkkutattien rääppiäsiiin, viimeisenä nousseita poimimaan. Kantarelleja löytyi muutamilla kerroilla ennätysmääriä. Karvarouskuja ja varsinkin haaparouskuja nousi koko ajan lisää.

Suppilovahveron satokausi pääsi käyntiin. Sieniä löytyi aivan uusilta alueilta ja todella paljon. Myös orakassaalis oli hyvä syyskuun lopun kiihkeinä sienipäivinä.

Lokakuu:Suppilovahvero.

Lokakuu oli selkeästi suppilovahveron.Niitä sain poimittua oikeastaan niin paljon kuin halusin ja jaksoin. Rajoittava tekijä oli kuivurin kapasiteetti. Myös kantarelleja ja vaaleita orakkaita löytyi ja paljon myöhäisiä herkkutatteja.Tein muutamia kangasrouskulöytöjä kuukauden lopussa.

Marraskuu: Vaalea Orakas.

Sienestys jatkui. Ensimmäistä kertaa Norjan aikanani marraskuun puolelle. Suppilovahveroita nousi koko ajan lisää. Keskityin usealla retkellä tietoisesti vaaleaan orakkaaseen. Hyvälaatuisisa nuoria sieniä oli mahdollista löytää vielä kuukauden viimeisinä päivinä. Pari muutaman asteen hallayötä ei keskeyttänyt sienten kasvua ja kausi näytti jatkuvan joulukuulle. Aivan marraskuun lopulla löysin vastanousseita, kiinteitä kantarelleja sekä herkkutatteja !!!!!

Joulukuu: Kantarelli.

Joulukuun sieneksi olen valinnut kantarellin. Tein toinen joulukuuta yhden lyhyen retken Støn lähialueen kuusikkoon. Oikeastaan vain siksi, että voin kirjata myös joulukuun sienestyskuukaudeksi. Poimin kaatosateessa ja kovassa tuulessa yli 3 kiloa suppilovahveroita. Hienointa oli löytää nuoria kantarelleja. Kantarellikaudesta tuli näin yli 5 kuukauden mittainen.

-lauri-

YKSI KANSA, YKSI KIELI, YKSI MEIJERI

2011-12-07T01:53:00.000-08:00

Miten käy joulun? Ehtiikö voi kauppoihin? Kerkeämmekö leipoa kaiken valmiiksi?

Onnistuuko Tine torjumaan kansakuntaa uhkaavan kriisin?

Koska saamme voita leivontaan ja ruoanlaittoon?

Tai ainakin Bremyktiä levitteeksi?

Morgenstjerne, Sand 7.12. Heikkoa koillistuulta, erittäin korkeita aaltoja. Muutama lämpöaste.

Vuorilla on lunta , maissa pikkupakkasta. Sienestyskausi on lopultakin päättynyt. Olemme kuudentena päivänä peräkkäin merellä. Eilen saimme vajaat tuhat kiloa koljaa.

Silli ja sen mukana miekka- sekä ryhävalaat ovat saapunut viereisen saaren Andøyn edustalle.

Viime päivien kiihkeän kalastuksen, miekkavalas Morganin surullisen tapauksen ja sillin saapumisen varjossa monia dramaattisia tapahtumia on jäänyt huomaamatta. Viikkojen ajan Norjaa vaivannut voikriisi on saanut minun millään tavalla asiaa noteeraamatta laajentua kansainväliseksi konfliktiksi. Tanskan ja Norjan väliseksi Voisodaksi.

Norjassahan on voipula. Sen seurauksena valtio ryntäsi hädissään alentamaan kohtuuttoman korkeita voitullejaan. Mutta vain määräajaksi. Tarkoituksena oli helpottaa voin ostoa tanskalaisilta meijereiltä. Ja turvata tärkein. Joululeivonnaisten ja muiden rasvaa vaativien jouluherkkujen saatavuus ja kotileivonnan onnistuminen.

Mutta Tanskapa ei suostunutkaan vuosikausia epätoivoisesti omaa tuotantoaan suojelevalle ja perusmeijerituotteiden tuonnin lähes kokonaan kieltäneelle Norjalle myymään yhtään mitään. Väliaikaiset tullihelpotukset eivät juuteille riitä. Tulkoon Norja tälläkin kertaa toimeen omillaan. Eihän se voi ole aiemminkaan kelvannut.

Tanskan luomuvoi menee Suomeen ja Ruotsiin. Sinne on hyvät kauppasuhteet, alhaiset tullit ja jatkuva menekki. Sitäpaitsi Norja sulkee rajansa heti kun oma tuotanto ylittää kysynnän. Joskus tammikuun lopulla. Silloin ei vietäisi yhtään mitään.

Norja on maataloustuotannon turvaamisessaan maailmanmestari. Tullimuurien perusteluna on säilyttää omavaraisuus." Jokaiselle maalle on tarpeellista olla omavarainen, peruselintarvikkeiden tuonnista mahdollisimman vähän riipuvainen. Se on parasta varautumista kriisiaikoihin" kuuluu väite.

Nyt meillä sitten on se kriisiaika. Ruokapula. Voi on loppunut. Kansa turhautuu. Me täällä pohjoisessa kärsimme eniten. Kolmeen viikkoon ei oikeaa voita ole minkään kaupan hyllyillä näkynyt. Ei edes voipohjaisia levitteitä.

Margariinia on kansalaisten syötävä. Kaikkein pahiten kriisi koettelee ns. äijäkarppaajia. Niitä jotka karppauksesta omaksuivat hillittömän voin , kanamunien ja lihan syönnin.Pistivät perunat, riisit, makaronit ja kuitupitoiset leivät sekä muoville maistuvat kevyttuotteet piiloon. Ja unohtivat karppaamisen syvimmän olemuksen. Runsaan vihannesten ja hedelmien ja vähähiilaristen juuresten kuten nauriin käytön.

Pakon edessä elikkä nyt margariini , kevytlevitteet ja -juustot ovat alkaneet tehdä kauppansa. Hyllyt tyhjenevät ja kansalaiset sopeutuvat, suurempia protesteja ei esiinny. Kuluttajat uskovat meijerimiesten ja -naisten lupauksiin.

"Tämä voipula on väliaikainen ja johtuu kulutuksen yllättävän suuren kasvun lisäksi huonosta rehuvuodesta ja siitä johtuvasta maidontuotannon notkahduksesta. Tammikuun kuluessa kaikki palautuu ennalleen. Tarjonta ja kysyntä ovat tasapainossa"

Helmikuussa voikriisimme on lupausten toteutuessa taaksejäänyt painajainen. Kaikki jatkuu niinkuin mitään kriisiä ei k olisi koskaan ollutkaan.

Samoilla hyväksi havaituilla linjauksilla jatketaan. Muun maailman menosta riippumatta.

Yksi kansa, yksi kieli, yksi meijeri.

Siitä lähdetään.

-lauri-

MEREN HERKKUJA, OLKAA HYVÄ

2011-12-05T00:08:00.000-08:00

Älä osta punaisen merkin saanutta kalaa. Puna-ahven on uhanalainen.

Käytä harkintaasi keltaisen suhteen. Ruijanpallaskannat pohjoisessa ovat vahvistuneet. Kala on päässyt pois kiellettyjen listalta.

Vihreitä kaloja, kuten kuvan koljia voi syödä hyvällä omallatunnolla.

Gavlfjorden 5.12. Heikkoa etelänpuoleista tuulta, selkeää, muutama plusaste. Olemme jo kolmantena päivänä peräkkäin merellä. Eilen tuli hyvä saalis. 2000 kiloa koljaa. Siimalaivatkin heräsivät tänään töihin. Sillin etujoukkojen tunnustelijat ovat saapuneet. Siis sen vaeltavan kevätkutuisen ns. NVG sillin. Täällähän tavataan myös viime vuosina kovasti lisääntynyttä paikallista hieman pienempää kantaa.

Norjan WWF:n Meren herkkuja, norjaksi Sjømatguiden 2012, on ilmestynyt. Tällä kertaa olen oppaaseen tyytyväinen. Kovin paljon huomautettavaa ei löytynyt. Toisin kuin aiempina vuosina. Minun ja WWF:n käsitykset kestävästä kalastuksesta ovat lähentyneet.

Hyväksyn, että sellaiset suosikkikalani kuin puna-ahven, merikrotti ja kissakala ovat yhä punaisella. Niiden kannat ovat heikot. Niiden pyyntiä pitäisi vähentää. Ja ostamista välttää. Siitä huolimatta , että ne ovat niin herkullisia, suosikkejani.

Ongelma uhanalaisten pyynnissä ei ole rannikkolaivojen sivusaaliina silloin tällöin tulevat muutamat sadat kilot, vaan kiintiöiden puuttumisen mahdollistama näihin lajeihin kohdistuva täsmäpyynti. Jos uhanalaiset kiintiöitäisiin ja jokaiselle alukselle annettaisiin pieni, lähinnä muodollinen kiintiö, kalastuspaine tipahtaisi murto-osaan nykyisestä.

Pienet kiintiöt estäisivät suoran pyynnin, turvaisivat kalakantojen kasvun, mutta eivät hankaloittaisi pienimuotoista siima- ja verkkokalastusta.

Samaan aikaan kun WWF julkaisi oppaansa järjestön hyväksymä ja suosittelema sertifikaatti MSC laajennettiin käsittämään myös rannikkovyöhykkeellä (12 merimailin sisällä) pyydystettyä turskaa, koljaa ja seitiä. Tätä päätöstä olen odottanut vuosia. Asiasta blogiini ja muualle kirjoitellut. Suomen ja Norjan WWF:lle kommentoinut.

Nyt olen tyytyväinen , uskon kaikkien kalastajien olevan.

Ruijanpallaskannat ovat kasvaneet pohjoisilla merialueilla. Se on ollut meidän tiedossa. Myös merentutkimus on tullut samaan johtopäätökseen. Norjan WWF tekikin ainoan oikean ratkaisun. Poisti Ruijanpallaksen vältettävien joukosta(punainen) harkiten nautittaviin (keltainen). Samalla perinteinen pallaksen siimakalastus pääsee pannasta ehdonalaiseen.

Sjømatguiden 2012 on maltillisesti tehty. Sitä tutkiessa ei kalastajallekaan tule syyllinen olo. Samalla kun kuluttajia kehoitetaan voimakkain sanamuodoin olemaan ostamatta puna-ahventa, kissakalaaa ja merikrottia annetaan toivoa kantojen vahvistumisesta. "Suosituksien noudattamisella toivomme kalakantojen vahvistuvan. Tulevaisuudessa voimme sitten hyvällä omalla tunnolla nauttia näitä herkkuja."

Vuosi sitten tästä samasta teemasta kirjoittaessani olin todella turhautunut. Nyt siihen ei ole mitään suurempaa syytä. Hedelmällinen keskusteluyhteys molempien WWF:ien kanssa on olemassa. Lähetetyt havainnot ja kritiikki otettu kiitollisena vastaan. Ja tarvittaessa toimitettu eteenpäin myös sertifiointijärjestön MSC:n suuntaan.

Jään innolla ja hyvillä mielin odottamaan jatkoa.

-lauri-

Vielä Morganista

2011-11-29T07:25:00.000-08:00

Toivoisin Morganin pääsevän sukulaistensa laumaan. Omasta tahdostaan temppuilemaan. Kuva Bleik Canyonin alueelta. Camilla Ilmoni)

Morgenstjerne 29.11. Tuuli kaakon ja etelän väliltä 22m/s. Lämmintä 6 astetta. Vuoret saivat viime yönä lumipeitteen. Sataa vettä. Eilen pääsimme pitkästä aikaa merelle. Saimme yllättävän hyvän saaliin, 2200 kiloa koljaa.Ja tuoretta kalaa omaan käyttöön. Sienestyskelit jatkuvat.

Tänään miekkavalas Morgan lopultakin siirrettiin Teneriffalle, Loro Parquen viihde-eläinpuistoon koulutettavaksi ja opittuaan sirkustemppuja ihmisten iloksi esittämään.

Free Morgan Foundation ja Morganin ystävät eivät kuitenkaan luovuta. Meidän mielestä Morgan kuuluu tänne. Ei sirkukseen

Alla muutamia linkkejä Tapaus Miekkavalas Morganiin ja keskeisiin henkilöihin. Sivupalkissa Støn tapahtumakalenterin kohdalta voit lukea Morganin tarinan tiivistettynä.

-lauri-

Kuvia Morganin vapaudessa elävistä lähisukulaisista

Free Morgan säätiö. Sivuilla mm. Selvitys Støn kylän soveltuvuudesta Morganin vapautuspaikaksi.

Ingrid Visserin vetämä miekkavaitten tutkimuslaitos Orca Research.

Morganin ystävien kirje Støläisille.

Uuden Seelannin tv kanavan uutislähetyksen yhteenveto Morganista ja Ingrid Visserin sekä Free Morgan Foundationin kamppailusta Morganin vapauttamiseksi.

Uuden Seelannin rannikolle rantautuneiden miekkavalaiden pelastusoperaatio

Hakusanoja: Orca, Killer Whale, Ingrid Visser, Free Morgan, Stø, Orca Rescue, Orca Research, Arctic Whale Tours.

High High Water. Ennätyksellinen vuoksi.

2011-11-27T06:35:00.000-08:00

Ennätyskorkealla käyneen nousuveden aikoihin perjantaiyönä sisälle ei ollut asiaa. Ei ainakaan lähellä merenpintaa sijaitseviin kyläpaikkoihin. (Kuva: Lauri Heiskanen)

Lauantaina vesi ei noussut ihan edellisyön korkeuksiin, mutta oli äärilukemissa myös silloin. Kuvassa Klon, naapurikylän, kylätalo. (Kuva: Unni Klæboe Berglund)

Koskaan aiemmin Strengelvågin pengertien historian aikana ei vesi ole noussut näin korkealle. ( Unni Klæboe Berglund)

Meri saavuttamassa Anleggetin, museotien penkan. (Lauri Heiskanen)

30-luvun työttömyystöinä rakennettu Anlegget, pengertie, on kilometrin pituudelta museoitu ja ulkoilijoiden käytössä.

Morgenstjerne metriä ylempänä kuin normaalisti korkeimmalla ollessaan. (Lauri Heiskanen)

Ennätysalhainen laskuvesi , heinäkuu 2010.
Aiemman ennätysnousuveden aikaan laivamme rekisterinumero oli selvästi näkyvissä, mutta nimi pysyi kokonaan piilossa. (kuva: Lauri Heiskanen)

Aluksemme ennätyslaskuveden aikaan heinäkuussa 2010.

Jennestad:n historiallinen kauppakeskus lauantain nousuvesihuipun aikaan (Unni Klæboe Berglund)
Jennestad voimakkaan laskuveden aikaan elokuussa 2010.

Morgenstjerne . Sunnuntai 27.11. Støn kylätalon joulukuusen valojen sytyttämispäivä. Berit myrskyn ja ennätyskorkean nousuveden jälkeinen palautumispäivä. Tuuli voimistuu uudestaan. Jatkuu voimakkaana koko ensi viikon. Marraskuun kalastusretket on tehty. Sienestyskausi jatkuu.

Berit myrsky raivosi Lofooteilla. Onneksi laantui meille saavuttuaan. Myrskyn merkkeinä saimme kokea ennätyskorkean nousuveden. Kukaan elossa olevista ei muista tällaista. Kukaan ei muista kenenkään vastaavasta edes kertoneen. Kun vanhin tietolähteeni, Anne Beritin ukki on yli 90, niin voin väittää nousuveden olleen viimeisen sadan vuoden korkein.

Toivottavasti nämä poikkeukselliset luonnonilmiöt ovat jatkossakin poikkeuksellisia.

Tavanomaisiksi muuttuessaan ne olisivat turhan synkkä diagnoosi ilmaston lämpenemisen seurauksena oireilevasta maapallostamme.

-lauri-

Häiriintynyt metsä. Kiusattu valas.

2011-11-23T23:17:00.000-08:00

Mieluummin näin. (Kuva Ville Topias Ikkala)

Kuin näin. (kuva netistä)

Miten käy lempikuusikkoni kun se ei saa rauhoittua talven viettoon .

Sienikausi jatkuu epänormaalina. Tässä osa 20.11. poimimastani saaliista.

Eilisen 23.11. retken tulos.

Morgenstjerne 24.11. Lounaismyrskyä, viime yöksi luvattiin jopa 23 m/s. Arvioisin että nyt on enemmän. Huomiseksi ja lauantaiksi odotettavissa tätäkin rajumpana. Hirmumyrskyvaroituksessa on maininta ennätysaalloista ja poikkeuksellisen korkeasta nousuvedestä. Sadetta olisi tulossa huimat 30-50 mm. Myrskyn etenemistä ja valkeina vaahtoavia luotoja Støn edustalla voi seurata tästä.

Kalastuksessa on pitkä tauko. Laivat pysyvät maissa. Poikkeustila saattaa jatkua koko ensi viikon. Eilen uhmasin sadetta, kävin sienestämässä. Tein ennätyksen. Myöhäisessä ajankohdassa ja saaliin määrässä.

Morgan asia etenee. Miekkavalaan ystävät valtamerien kaikilla laidoilla ovat liikkeellä. Protesteja Hollannin hallitukselle ja oikeusistuimille lähetetään. Allekirjoituksia kerätään. Miekkavalas Morganin kohtalo on saanut luonnonystävät hereille. Vielä on mahdollista saada valas vapaaksi. Takaisin omiensa joukkoon.

Kun villieläimeltä riistetään vapaus se häiriintyy. Jotkut lajit sopeutuvat paremmin. Jotkut näyttävät viihtyvän. Tarhaeläimet saattavat elää pitkän elämän. Jopa huomattavasti pidemmän kuin lajitoverinsa vapaudessa. Pitkä elämä kahlittuna ei ikinä voi tarkoittaa samaa kuin hyvä elämä. Vaikka kuinka haluaisimme niin tulkita.

Morganin tapaus on törkeä. Elämänsä alussa olevalta miekkavalaalta viedään kaikki. Elämä typistetään puoleenkymmeneen tehokkaaseen vuoteen ahtaassa akvaariossa. Sinä aikana Morgan hauskuuttaa ja tuottaa iloa sadoilletuhansille, jopa miljoonille. Morgan on tärkeä. Sillä on tehtävä. Missio.

Rikkonaiset hampaat, jatkuva stressi, ankara koulutus ja surkean akustiikan seurauksena tuleva oman kielen menetys eivät näy loisteliaissa sirkusnumeroissa. "Ihanat valaat saavat sinut nauramaan ja huutamaan"

Me emme halua viedä lapsiamme katsomaan hyppiviä, tanssivia, pyöräileviä ja luistelevia joskus jopa jääkiekkoilevia karhuja. Sellainen barbaria kuuluu historiaan ?

Mutta valaat ovat eri asia. Niitä ei lasketa. Miljoonat tulevat kokemaan . Esitysten parissa viihtymään. Nöyryytettyjä ja sirkustemppuja käskystä kuuliaisesti tekeviä miekkavalaita ihailemaan.

Lora Parquen kotisivuilla ja fb:ssä kävijät jakavat unohtumattomat kokemuksensa.

Joskus äärimmelleen stressattu valas ei kestä. Sillä mustenee. Se hyökkää rakkaan hoitajansa kimppuun. Ja tappaa. Onneksi ihmisellä riittää ymmärrystä. Valaalle langetettua kuolemantuomiota ei panna täytäntöön. Eihän se tarkoittanut. Ei se pahalla.

Miekkavalas siirretään sivummalle vähäksi aikaa rauhoittumaan. Uusi kouluttaja hommataan.

Ja sirkus jatkuu.

Metsäkin voi häiriintyä. Jos metsän rytmi sekoitetaan. Jos sen ei anneta olla rauhassa, se alkaa käyttäytyä kummallisesti. Oireilla.

Koko lokakuun ja marraskuun jatkunut lämpöaalto herätti talvilepoon vaipuneen kuusikkoni. Puolukat alkoivat kukkia. Kärpässienet ja herkkutatit nousta uudestaan. Myöhemmin ilmaantuivat kantarellit ja vaaleat orakkaat. Suppilovahveroiden satokausi jatkuu normaalistikin lumen tuloon, mutta ei tällaisella voimalla.

Eilen poimin viikon sisällä nousseita suppilovahveroita vakiopaikastani. Sieltä missä olen aiemminkin käynyt. Parikymmentä kiloa muutaman tunnin aikana tuli kerättyä. Se ei ole edes mahdollista. Ei Kilpisjärven korkeudella.

Koskaan aiemmin sienikausi ei ole jatkunut näin pitkään. Marraskuussahan maa on roudassa ja kasvu pysähtynyt.

Miten käy kuusikoiden kun niiden kanssa symbioosissa elävät sienet jatkavat kasvuaan täydellä teholla. Hankkivat mineraaleja ja suoloja sekä vettä puuntarpeisiin ja vastaavasti ottavat yhteyttämistuotteita. Täällä on kaamos, yhteyttämiseen tarvittavaa auringonenergiaa vähän. Yhteyttäminen minimissään. Kuusi ei voi tuottaa uutta sokeria kasvuun intoutuneiden sienirihmastojen ottaman tilalle. Kuusen hiilihydrattivarastot hupenevat.

Kaikenlaista huolta ja murhetta kaikkien aikojen sienisyksyn tuoman hyvän olon vastapainoksi.

Talvi. Tule jo. Morgan pääse vapaaksi.

-lauri-

Viihde-eläinpuisto

2011-11-22T03:47:00.000-08:00

Halusimme Miekkavalas Morganin ahtaasta tankistaan väljemmille vesille.

(Yläkuva Free Morgan Foundation, alakuva Ville Topias Ikkala)

Sukunsa pariin. (Fredrik Broms AWT)

Valitettavasti Morganin kohtaloksi näyttää tulevan lyhyt ja kärsimyksiä täynnä oleva elämä viihde-eläinpuiston hauskuuttajana. :( ( kuva: Loro Parque)

Morgenstjerne 22.11. Etelätuulta, pilvistä, 11 astetta lämmintä ja sadetta. Sienestyskausi jatkuu. Aurinko ei enää tänä vuonna näyttäydy. Kaamos on myös virallisesti alkanut. Siimalaivat olivat eilen merellä, saivat kohtalaisesti 100 kilo per siima. Me pysyimme maissa.

Amsterdamilaisen oikeusistuimen eilinen päätös siirtää Morgan sirkukseen masentaa, itkettää ja raivostuttaa. Se oli oikeusmurha. Törkeä temppu Hollannin oikeuslaitokselta ja valtiokoneistolta. En käsitä miten maa, joka on aina ollut etulinjassa taistelemassa eläinten oikeuksien puolesta, saattoi tällaisen päätöksen tehdä.

Oikeuden perustelut paljastavat, että Morganin ystävien, Free Morgan Foundationin argumentit oli jo etukäteen päätetty jättää huomioimatta. Maailman miekkavalasasiantuntemus ja ymmärrys eläimistä mitätöidä.

Miekkavalas Morganin siirto Teneriffalle Loro Parquen vesimaailmaan on tätä kirjoitettaessa käynnistynyt. Morganin kärsimyksiä täynnä oleva ja todennäköisesti lyhyeksi jäävä elämä viihdyttäjänä ja hyvän olon tuojana sinetöitynyt.

Loro Parque on hyvin suunniteltu ja tehokkaasti toimiva elämystehdas. Yli 18 miljoonaa kävijää todistavat tuotteistamisen onnistuneen Suomenkielisessä esitteessä paikkaa kutsutaan nimellä eläinviihdepuisto. Minä käytän nimitustä viihde-eläinpuisto.

Viihde-eläinpuistossa eläinten tehtävä on viihdyttää. Tuottaa hyvää mieltä ja huimia elämyksia.

Puisto antaa asiakkailleen viihtyvyystakuun.

"Loro parkin eläimet saavat teidät hymyilemään, kannustamaan, nauramaan ja huutamaan"

Viihde- eläinpuisto sanoo tuntevansa vastuunsa ja huolehtivansa eläinten hyvinvoinnista. Morganin tulevia elinolosuhteita kuvaillaan näin.

"Loro Parque on omistautunut tarjoamaan parhaan mahdollisen huolenpidon ja ympäristön delfiineilleen. Altaat sisältävät miljoonia litroja merivettä ja se on maailman uudenaikaisempien joukossa. Ihana asuinympäristö on luotu"

Delfiinien ja Miekkavalaiden (miekkavalas kuuluu delfiineihin) esityksen viihde-eläinpuisto määrittelee seuraavalla tavalla.¨

"Loro Parquen delfiiniesitystä ei tulisi jättää väliin. Nämä viisaat ja suloiset oliot leikkivät musiikin tahtiin, hyppivät vedessä, vääntelehtivät ja kääntyvät vaikuttavan esityksen aikana joka saa jokaisen perheenjäsenen hymyilemään."

"Miekkavalasperhe hyppii ja sukeltaa veteen"

Loro Parquen viihde-eläinpuisto painottaa toimivansa luontoa kunnioittaen ja sitä suojellen. Myös tieteellinen työ on heille tärkeää.

"Puisto työskentelee lähekkäin eläinlääkäreiden, biologien ja tieteilijöiden kanssa varmistamaan että delfiinit ovat turvassa ja iloisia. Viisi delfiiniä on syntynyt tässä delfinaariossa, joka palkitsee kaikkea täällä tehtyä kovaa työtä "

Jostain syystä viihde-eläinpuiston vakuuttelut eivät kaikkiin tehoa. Ingrid Visser kommentoi

Morganin tulevaa Loro Parque elämää Free Morgan.org sivuilla seuraavasti:

Realistically this is nothing short of a death sentence for Morgan as orca in captivity only live an average of 8.5 years, compared to more than 50 years in the wild. It is disgraceful that a country such as the Netherlands, known around the world for their humanitarian and animal welfare compassion, should have allowed this to happen.

Jan van Twillertin kannanotto kotimaansa Hollannin tapaan toimia Morganin suhteen:

I find it unbelievable that we point a finger at countries with barbaric activities such as dancing bears, yet, here in our very own country we allow the equivalent to happen with such a highly intelligent species such as orca

Viihde-eläinpuistojen entiset työntekijät Morganin siirrosta.

It is heartbreaking that Morgan has been sentenced to a life of stress, forced breeding, poor health and social strife. A life that will be cut short, all for profit and a crude form of entertainment. Thanks goes to the FMF, for fighting the good fight. - Carol Ray, former killer whale trainer

“Wow. I was hopeful that the Dutch Government would make an evidence-based decision. Poor Morgan is now sentenced to a life with broken teeth in an acoustically dead concrete pond. This reminds me of ‘Planet of the Apes.’ Except this time, we’re the Apes!” - Jeffrey Ventre MD, former killer whale trainer, SeaWorld of Florida

Heike Vester, miekkavalastutkija Lofooteilta kommentoi siirtoa seuraavasti

"I am devastated that even after we could show that wild orcas still exist in northern Norway and that it is possible to find Morgan's relatives and she has a fair chance of being returned to a wild life, she will put to life sentence in captivity to entertain people!"

- Heike Vester

Morgania siirretään, mutta Free Morgan säätiö ja Morganin ystävät eivät luovuta. Kaikki mahdollinen tullaan tekemään hyvän elämän takaamiseksi Morganille ja muille elämystuotantoon kahlituille kohtalotovereille.

-lauri-

Free Morgan

2011-11-20T10:20:00.000-08:00

Ingrid Visser kertoi Støssä pitämässään info tilaisuudessa miksi Free Morgan foundationin mielestä Morganin on saatava elää vapaana perheensä parissa. Lyhyt ja sairasteleva elämä ahtaassa kontissa esilläollen tai vesimaailmassa temppuillen ei ole mikään vaihtoehto.(Free Morgan foundation)

Yksin pienessä altaassa haltioituneen yleison ihailtavana. Se on Morganin tämänhetkisen työnkuvan määritelmä. Me haluamme jotain muuta. (Free Morgan Foundation)

Støssä Morganille on mahdollisuus rakentaa sopeuttamisallas. Siinä se saa uida ja totutella kotimaisemiinsa. Opetella vapaudessa tarvittavia taitoja. Ingrid Visser Morganin lahden edustalla. (Kuva Lauri Heiskanen)

Støn satama-allas. Morganin tuleva väliaikaiskoti ennen lopullista vapauteen pääsyä.

Ulkopuolella odottavat lajitoverit.(kuva Ville Ikkala)

Toivottavsti Morgan jo ensi kesänä on osa tätä laumaa. (Ville Ikkala)

Gisløy 21 marraskuuta. Viisi astetta. Pilvistä. Tuulee kaakosta. Leuto sää on palannut. Eilen oli selkeää ja lähes tyyntä. Toissa yönä pakkasta. Silloin vuorille satoi lunta.

Kalaviikko oli hiljainen. Perjantaina teimme viikon toisen kalaretken, olimme seitin pyynnissä. Vuorokauden uurastuksen tuloksena nostimme tuhat kiloa, siis vähän. Siimalaivatkaan eivät kovin kummoisia saaliita saaneet.

Onneksi sieniä kuitenkin riittää. Vaaleita orakkaita, suppilovahveroita ja kantarelleja kuivattavaksi.

Tänään koko Støn kylä jännittää. Hollantilaisessa tuomioistuimessa tehdään meidän kannalta isoja päätöksiä. Iltapäivällä saamme tietää miten käy miekkavalas Morganin.

Morgan on nuori naaras. 16 kuukautta sitten se ajautui Hollannin rannikolle. Oli joutunut eroon pohjois-norjalaisesta perheestään ja pahasti nälkiintynyt. Harhaillut kauas etelään. Miekkavalaat ovat taitavia saalistajia, mutta ainoastaan laumana, yhteistyössä toisten perheenjäsenten kanssa. Yksin ne eivät pärjää vaan vähitellen nääntyvät hengiltä.

Kalastajat löysivät Morganin. Se toimitettiin Harderjvikin akvaarioon toipumaan. Tarkoitus oli vapauttaa Morgan niin pian kun se olisi kuntoutunut. Morgan palautettaisiin laumaansa. Tai lähisukulaistensa pariin.

Akvaariossa Morganin kodiksi tuli ahdas kontti. Ja työnkuvaksi yrittää jollain tavallla liikkua kontissa ja olla nähtävyys. Vapauttamisajatuksesta luovuttiin vedoten että se ei onnistuisi. Morgan jäisi vankeuteen. Siirrettäisiin myöhemmin Teneriffalle Loro Parkiin sirkustemppuja tekemään. Tai synnytyskoneeksi jenkkien Sea World vesipuistoihin uusia sirkuslaisia tuottamaan.

Morgan toisi uutta verta. Morganilla olisi hyvät geenit.

Sea World on massiivinen miljardibisnes. Ja miekkavalaat ykköstuotteita. Sirkuselämä pitkine päivineen ja luonnottomine temppuineen sekä ahtaat elinolot kuluttavat. Kun miekkavalaat luonnossa saavuttavat 50- jopa 80- vuoden iän, niin vesipuistoissa keskimääräinen elinikä jää Ingrid Visserin mukaan vähän yli 8 vuoteen. Uusia valaita tarvitaan menehtyneiden tilalle. Emojen hankkimiseen panostetaan, se on tärkeimpiä investointikohteita.

Free Morgan foundation ja ystävät ympäri maailmaa ovat koko Morganin vankeudessaoloajan työskennelleet miekkavalaan vapauttamiseksi. Palauttamiseksi perheensä tai sukulaistensa pariin. Vapauttamispaikaksi on valittu Stø. Ingrid Visser ja Jan van Twillert Free Morgan foundationista olivat meillä kylässä. Kokouksia pidettiin , paikkoihin tutustuttiin, ihmisten ja päättäjien mielipiteitä kysyttiin. Yhteenveto vierailusta on luettavissa täällä.

Stø on valmis. Mekin teemme kaikkemme saadaksemme Morganin vapautetuksi, pois vesimaailmojen vankeudesta. Lajitovereidensa, pariin.

Oikeuden päätös ilmoitetaan tänään iltapäivällä. Jos se on meille myönteinen Morgan saa vapautensa. Ja Stø, sen elinkeinoelämä, kalastus ja matkailu kovasti kaipaamaa myönteistä julkisuutta.

-lauri-

LUOMUKALAAKO ?

2011-11-16T02:24:00.000-08:00

Siimakalastus on pienimuotoista. Se on työvaltaista ja työllistävää. Se ei vaurioita merenpohjaa.

Siimakalastus ei haaskaa, ei vaaranna kalakantoja, mutta ei saa ääntänsä kuuluviin.

Kuluttajat ratkaisevat ostokäyttäytymisellään säilyykö perinteinen elämäntapa ja pysyvätkö pienet kalastajakylät asuttuina vai annetaanko kiintiöt tulevaisuudessa pääasiassa pakastekalaa tuottavalle osan tuotteistaan toisella puolella maapalloa jalostavalle tehokkaalle valtamerilaivastolle. Ympäristöjärjestöillä on suositustensa ja medianäkyvyytensä kautta asiassa mielettömän suuri valta.

Gisløy 16.11.Lounaismyrskyä, kymmenen astetta lämmintä, rankkasadetta. Kaikki lumi on sulanut, myös korkeimmilta huipuilta. Tänne on luvattu maanvyöryjä ja rajuja tulvia. Kalastus on pysähdyksissä, suurimmillakaan rannikkolaivoilla ei ole mitään mahdollisuuksisa merelle.

Pitkäksi venähtänyt kovan tuulen ja leudon sään jakso näyttää jatkuvan. Sade on viime päivinä ollut rajua. Vettä tullut ennätysmäärä. Rantapellon notkelmaan on syntynyt järvi. Riekkoparat yrittävät olla mahdollisimman näkymättöminä kuloheinikon, hevonhierakoiden ja pajupuskien seassa. Onneksi kotipihanhoito on ollut laajaperäistä ja luonnonkasvit rehottaneet vapaana.

Tämä pihapiiri tarjoaa erinomaisen elinpiirin kaikenlaisille linnuille. Vaikka mitään muuta ruokintaa kuin kalanperkeiden aika ajoin tapahtuvaa pajukkoon viskelyä emme harrasta, niin siivekkäille on taatusti tarjolla ruokaa ja suojaa rajuimmastakin talvesta selviytymiseen.

Tänäänkin olen bongannut riekon, variksen, harakan ja korpin lisäksi useita eri lajeja tiaisia sekä punatulkun. Keittiönpöydästä käsin, pitkitettyä aamupalaa nauttien.

Olohuoneesta olen kiikaroinut vuonossa uivia sukeltajasorsia.

Myrskypäivät olen käyttänyt netteilyyn. Mielenkiintoisia uutisia ja kiusallisia paljastuksia on tullut vastaan. Niin paljon kaikenlaisia törkeyksiä on taas tapahtunut, että niihin on ollut ihan pakko puuttua. Ja yrittää pistää asioita kuntoon. Olla yhteyksissä päättäjiin. Niin kauan kun alkuinnostus on päällä. Onneksi elämme demokratiassa. Onneksi meillä on sananvapaus. Onneksi epäkohtiin voi vaikuttaa. Tai ainakin voi luulla vaikuttavansa. Sekin auttaa.

Yksi rannikon pääpuheenaiheista oli ympäristöystävällistä WWF:n suosittelemaa MSC sertifioitua kalaa tuottavien troolareiden tapaus. Kyseessähän oli liian pienen ja vääränlaisen kalan jauhaminen ja huuhtominen mereen. Tapaus paljasti että msc sertifikaatin valvonnassa on pahoja puutteita, valvontaa ei voida jättää kunkin laivan ja varustamon vastuulle. Omavalvonta ei mitenkään toimi.

Eihän luomumaataloudessakaan myönnetä luomumerkkiä koko tuotannonhaaralle ilman merkinantajan ja viranomaisten suorittamaa tiukkaa tilakohtaista valvontaa ja yllätystarkastuksia.

Enkä ole havainnut sitäkään, että doping kontrolli jätettäisiin urheilijoiden, heidän lääkäriensä ja valmentajien tehtäväksi.

Troolareiden tapauksessa tiedossa ollut rikollinen toiminta sai valvonnan leväperäisyyden takia jatkua epäilyksistä huolimatta vuosia. Kymmeniä miljoonia kiloja Akerin rötöstroolikalaa kerkesi levitä Pandan vauhdittamana ympäristötietoisiin koteihin. Onneksi tuomiot tulevat ja troolarit joutuvat kalastuskieltoon. Pahin niistä, Hekktind peräti vuodeksi laituriin.

WWF-NORGE suhtautui lähettämääni kritiikkiin erittäin asiallisesti , tuomitsi tapaukset todella törkeinä ja aikoi ottaa asian esille sertifiointijärjestön kanssa. Olisin tosin toivonut tällaisia lausuntoja jo reilu vuosi sitten tapausten tullessa ilmi. Silloin ainoastaan Norjan Luonnonsuojeluliitto reagoi ja teki rikosilmoituksen.

Toivottavasti tarkastukäytäntöä muutetaan laivakohtaiseksi ja WWF alkaa tajuamaan myös rannikkokalastuksen ympäristövaikutuksiltaan ylivoimaisesti parhaaksi ja suosittelemisen arvoiseksi.

Ylen sivuilla oli tänään uutinen Finduksen harjoitttamasta kalanjalostuksesta. Finduskin kuuluu niihin kalajätteihin jotka saavat markkinoida osan tuotteistaan Pandan avulla , WWF:n suosittelemana , msc sertifioituna ja siten ympäristöystävällisenä. Yritys saa raaka-aineensa pohjatroolareilta ja muilta tehokalastusaluksilta. Suuri osa kalasta siirretään pakastettuna Aasiaan, siellä se sulatetaan, jalostetaan, osa jopa pakastetaan uudelleen ja rahdataan takaisin Eurooppaan. Joko fileinä tai vielä pidemmälle jalostettuina kuten kalapuikkoina.

Pakastetun kalan vienti Aasiaan jalostettavaksi on jo nyt johtanut lukuisiin lomautuksiin ja kriisitunnelmiin Akerin omistamilla kalanjalostuslaitoksilla Pohjois- Norjassa.

Minusta sellainen toiminta on kaikkea muuta kuin luomua, ekoa tai muulla tavalla ympäristöystävällistä. Pahinta on alkuperän haihduttaminen, puuttuvat merkinnät ja harhaanjohtava markkinointi väärinkäytösten ja salailun lisäksi. Ärsyttävintä se, että näiden tuotteiden ostajat ovat tulleet huijatuiksi luullessaan toimivansa paremman maailman puolesta.

Minusta suomalaisen ympäristötietoisen kuluttajan on varminta ostaa kotimaista kalaa. Se on ylivoimaisesti paras vaihtoehto. Jos ulkomalaista kalaa haluaa kannattaa suosia KRAV sertifioitua siimakalastettua turskaa ja koljaa. Ne on pyydystetty pienien rannikkolaivojen toimesta ympäristöystävällisilla menetelmillä, valvonta on laivakohtaista. Ja koko tuotantoketju kestää minkä tahansa vertailun energiataseineen ja sosiaalisine vaikutuksineen.

Rannikkokalastus pitää rannikon pienet kylät hengissä.

-lauri-

Tahroja sertifikaattiin.

2011-11-11T15:18:00.000-08:00

Antakaa meille se ympäristömerkki. Me kalastamme kalakantoja vaarantamatta, emmekä haaskaa.

Kestävällä pohjalla oleva rannikkokalastus tarvitsee kaiken tuen myös ympäristöjärjestöiltä. Siitäkin huolimatta, että meillä ei ole rahaa niitä tukea, eikä näkyvyyttä asiamme ajamiseksi.

Bårholmen tuottaa luomukalaa ja pitää rannikon asuttuna.

11.11.11. Voimakasta etelätuulta. Kahdeksan astetta lämmintä. Vesisadetta. Tänäänkään emme päässeet kalaan. Muutkin laivat pysyivät maissa. Vietin päivän valoisan ajan vaaleita orakkaita ja suppilovahveroita poimien.

Kulunut viikko on ollut paremman Norjan puolesta taisteleville järjestöille masentava. Antirasistinen SOS Rasisme tuomittiin oikeudessa maksamaan väärin perustein saamansa tukirahat , noin kymmenen miljoonaa kruunua takaisin. Järjestön pomot olivat saaneet 5000 jäsentä lisääntymään avustuskaavakkeisiin kuusi kertaa suuremmaksi. Väärennettyjen jäsentietojen perusteella saatujen avustusten käytössä oli siinäkin epäselvyyksiä. Lisää oikeudenkäyntejä näistä väärinkäytöksistä on tulossa. Minun kävi kovasti sääliksi kaikkia vilpittömästi mukana olevia talkootyötä tekeviä. Myös sitä fb sivujen tiedottajaa joka parhaansa mukaan yritti puolustautua ja saada törkeydet näyttämään norjalaisen lehdistön ajojahdilta.

Toinen raivostuttava uutinen oli Norjan kalabisneksen suurmiesten Kjell Inge Røkken ja Arvid Nergårdin troolareita uhkaava kalastuskielto. Aker Seafood konserniin kuuluvat Nordland Havfisken pohjatroolari Hekktind ja Hammerfest Industrifisken Doggi joutuvat syytteeseen törkeästä kalan haaskauksesta. Nergård konsernin pahis on ollut omistajansa mukaan nimetty Arvid Nergård.

Ylin kalastusviranomaisemme Fiskeridirektoratet asettaa kaikki kolme troolaria Norjan historian ylivoimaisesti pisimpiin kalastuskieltoihin. Entinen ennätys 17 viikkoa rikotaan kirkkaasti. Hekktind joutuu olemaan maissa vuoden muiden selvitessä puolen vuoden tauolla.

Väärinkäytökset eivät tulleet kenellekkään kalastuksen parissa työskentelevälle minkäänlaisena yllätyksenä. Dumppauskäytäntö on ollut kaikkien tietämä vaiettu salaisuus. Omaa pesää ei ole haluttu liata, työpaikkoja vaarantaa, eikä Norjan valtamerilaivaston mainetta kestävän kalastuksen edelläkävijänä pilata.

Minua ja monia muita rannikkokalastajia on eniten harmittanut troolareitten saama ja WWF:n ainoaksi suositeltavaksi kelpuuttama MSC sertifikaatti. Olen kokenut tilanteen todella epäreiluna ja ehkä liiankin hanakasti kyseenalaistanut MSC:n asiantuntemuksen. Minun mielestäni kalanhaaskaajamafialle ei olisi kuulunut mitään merkkiä myöntää. Minusta oli käsittämätöntä miten MSC on voinut pitää näiden troolareiden toimintaa ympäristöystävällisenä. Vaikka kaikki epäkohdat ja väärinkäytökset ovat olleet vuosikausia tiedotusvälineissä esillä. Liian pienen ja väärän kalalajin silppuamiseen tarkoitetut myllyt troolareissa kaikkien nähtävinä. Ja kymmeniä lausuntoja dumppauksesta saatavilla.

Kaikkein härskimpänä olen pitänyt sitä, että eurooppalaiset ympäristötietoiset kuluttajat ovat tietämättään tätä toimintaa tukeneet. Ostamalla Aker Seafoodsin ja muiden kalanhaaskaajien "ympäristöystävällisillä pehmeillä ja kaikinpuolin vihreillä menetelmillä pyydystämää" ja jopa WWF :n Pandan avulla markkinoimaa MSC kalaa." En missään tapauksessa kyseenalaista WWF:n arvokasta työtä. Enkä kaikkea norjalaista tai venäläistä MSC kalaa. Tuottavat sitä toki muutkin rannikkokalastusvyöhykkeen ulkopuolella kalastavat kuin pohjatroolarit. Uskon automaattisiimalaivojen sekä silliä ja makrillia pyydystävien kurenuotta-alusten täyttävän tiukimmatkin ehdot. Varmaan troolareissakin löytyy selllaisia, jotka ainakin yrittävät parhaansa . Ja joissa dumppausta ei tapahdu. Toivon niin olevan. Rannikkokalastuskin tarvitsee troolareita tasaamaan tarjontaa ja pitämään markkinakanavat avoimina.

Pienen kalan laajamittainen lahmaus paljastui vuosi sitten erään Akerin troolarilla työskennelleen kalastajan videoiman pätkän sekä viranomaisten tekemien tarkastuskäyntien perusteella. Rikosten tultua julki Norjan luonnonsuojeluliitto otti voimakkaasti tuomitsevan kannan. WWF:lle tilanne oli vaikea. Kyseessä oli tärkeä yhteistyökumppani ja hyvin merkittävä taloudellinen tukija. Lisäksi uusi meren herkut opas oli tekeillä. Paljastus oli todella hankala kaikille. Jopa Norjan maineelle ekokalastusvaltiona.

Varustamo ja troolarin kippari kiistivät dumppauksen ja yrittivät kyseenalaistaa videon ja mustamaalata kalastajan katkeraksi potkut saaneeksi omiaan höpiseväksi luuseriksi. Uhkailuakin esiintyi. Onneksi viranomaiset hoitivat työnsä mallikelpoisesti.

Minusta nyt, näiden traagisten ympäristörikosten kovien tuomioiden jälkeen, Norjan WWF:llä ja kalan sertifiointia harjoittavalla MSC:llä olisi kriisikokouksen paikka. Ehkäpä kannattaisi pohtia kriteerejä ja miettiä tarkastusrutiineja. Ehkäpä kannattaisi järjestää tiedotustilaisuus. Saattaisi olla aiheellista tarkastella myös sitä voisiko Støn ja muiden henkitoreissaan sinnittelevien rannnikon kalastajakylien pienimuotoista, työvaltaista ja taatusti haaskausvapaata siimakalastusta pitää suositttelemisen arvoisena. Ainakin yhtä suositeltavana kuin pohjatroolausta.

Siitäkin huolimatta että meillä ei ole mahdollisuutta solmia suureellisia yhteistyösopimuksia. Eikä sellaisten sopimusten vauhdittamiseen tarvittavia taloudellisia resursseja. Olemme pieniä ja vähäpätöisiä menneen maailman kasvatteja, liian mitättömiä millään tavalla huomioitaviksi.

Ja meidän kalalla sattuu olemaan väärä ympäristömerkki. Ruotsalainen Krav

-lauri-

Liite:

Aker Seafoodin ja Norjan WWF:n yhteistyösopimus

Sieniterapia.

2011-11-09T00:44:00.000-08:00

Joskus on hyväksi vaihtaa pimeän ajan mietiskely-ympäristöä. Pois kammioista.

Pois kotoa ja työpaikalta.

Joskus on tarpeen löytää luontoyhteys :)

Sienisaalis piristää kummasti kaamosajan myrskyissä alamaissa olevaa.

Morgenstjerna.Gavlfjordenin kalamatalikot 9.marraskuuta. Lounaistuuli 8 metriä sekunnissa. Lämpötila 8 astetta. Sää selkeä. Ensimmäisissä apajissa saimme vain 200 kiloa koljaa. Kaiussa näkyy runsaasti silliä.

Vesterålenin marraskuu jatkuu leutona ja epävakaisena. Välistä sataa kaatamalla, tai tuulee myrskyisästi. Kaksi viikkoa olemme olleet molempien kiusaamana. Merellä olemme käyneet hätäisesti. Kalaonnea matalapaineiden välissä koettaneet.

Sään ansiosta minulle on siunaantunut paljon vapaa-aikaa . Surkean pimeän onnettomia sademyrskypäiviä , sopivia sisätiloissa oleiluun. Ärsyttävä vaakasuora sade halusi, etten menisi retkeilemään, metsissä tai vuorilla vaeltelemaan. Sateen oli tarkoitus syödä ulkoiluintoni ja mieleni rammaksi. Ja pitää minut virtuaalimaailmassa.

Onneksi en alistunut. Vaan kutsuin kylään ystäväni. Halun näyttää, ettei tuollainen pikku sade ja surkea myrskyn poikanen minua määrää.

Parin viikkoa olen pyhittänyt sienten poimimiselle. Kantarellien, myöhäisten tattien, vaaleiden orakkaiden ja suppilovahveroiden hamuamiselle. Ja saaliin kuivaamiselle. Kuivurini on ollut täystyöllistetty. Lasipurkkini sienillä täytetyt. Ja mieleni paljon valoisampi.

Onneksi sieniä ilmaantuu koko ajan lisää , kantarellirihmastotkin ovet heränneet uutta alkutalven satoa antamaan.

Siitäs sait kaamos.

-lauri-

Tuhon Profeetat ja lyhytnokkahanhi

2011-10-30T01:59:00.000-07:00

Uhkaako räjähdysmäisesti kasvanut tietoliikenne tulevaisuudessa Islannin lyhytnokkahanhikantaa ?

Reykjadalurin tuliperäinen alue Hveragerdissä Etelä-Islannissa.

Reykjadalur.

Sienten, marjojen ja luonnonyrttien hyödyntäminen on arkipäivän kestävää kehitystä.

Samoin vähän tai ei ollenkaan energiaa kuluttavat säilöntämenetelmät.

Gisløy 30 marraskuuta. Sataa vettä, tuulee navakasti kaakosta, lämpötila +9 astetta.

Olen jumittunut aamupalan hitaaseen nauttimiseen, kahvin juomiseen ja nettiin. Välillä kiikaroin vuonossa uivia pilkkasiipiä ja muita muuttomatkalla olevia sukeltajasorsia sekä seuraan punatulkkuja.

Ulos en mene. Siellä sataa. Aina välistä sellaisella voimalla, etten usko sitkeimmänkään, norjalaisenkaan, ulkoilijan oikeasti nauttivan tuosta säästä.

Ehkä voisin, hyvin pukeutuneena kuurojen välissä pistäytyä. Mutta en pidempiä aikoja oleilla. Jos tässä huushollissa olisi koira, niin kai sitä olisi ihan pakko käyttää lyhyellä lenkillä. Onneksi koiraa ei ole.

Sisätiloissa oleskelu on sujunut hyvin. Olen kerennyt lukemaan muutamien maailman pelastajien ja tuhon profeettojen mielenkiintoisia ennustuksia.

Tajusin eläväni törkeän kuluttavasti . Suorastaan riistävästi. Ja ilman minkäänlaista huonoa omaatuntoa. Siihen samaan tuhokäyttäytymiseen työssäni muita kovasti kannustaen.

Elän ymmärtämättä kaiken väärällä tavalla kivan ja nautinnollisen, kuten huvin vuoksi autolla ajelun elikkä roadtrippailun, vapaa-aikana rahan tyhjänpäiväisen tuhlaamisen ja lentomatkailun, sekä massaturismin johtavan tuhoon.

Onneksi luin, että on olemassa toisenlainen tie. Pääsin päivittämään tietoni sellaisista vaihtoehtoisista elämäntavoista joiden ansiosta kasvihuoneilmiö hidastuu ja lopulta pysähtyy. Ja maapallo pelastuu. Permakulttuuri, hyötykasvien viljely pihoissa ja metsissä sekä kaikkien fossiilisten polttoaineiden käytöstä luopuminen ovat keskeisiä pelastushistorian osasia. Energian kulutus pitää myös oikealla tavalla tuotettujen kilowattien osalta saada minimiin.

Mietin miten omalla kohdallani voisin toimia toisin. Laadin vaihtoehtoinen elämäni strategian.

Teesit kuuluvat seuraavasti:

Vaihtoehtoinen elämäni

1.Asun halvasti, energiaa säästäen,laivassa, Asumiseeni kuluva energia kuluisi muutenkin.

2.Olen jatkossakin kalastaja, syön paljon kalaa. Käyttämäni valkuaisaine on tuotettu erittäin halvalla.

3.Kerään marjoja ja sieniä ja yrttejä aina kun on mahdollista. Niin teen nytkin.

4.Harrastan vaihdantataloutta, kuten tähänkin saakka olen tehnyt.

5. En matkustele huvin vuoksi, enkä varsinkaan lentäen tai henkilöautolla minnekään. Siis sen jälkeen kun olen päässyt Islantiin. Kulkuvälineeni on polkupyörä.

6. Ostan vaatteeni kirpputorilta tai käytän muiden vanhoja. Kuten tähänkin saakka olen tehnyt. Kudotut tuotteet vaihdan kaloilla.

7. Luovun kaikista ylimääräisistä sähkökojeista ja laitteista.

8. Poltan paljon kynttilöitä.

9.Käytän suihkua harvemmin.

10. Pyrin ostamaan mahdollisimman vähän muualla kuin lähialueilla tuotettua ruokaa. Ruoat hankin pakkaamattomina tai suurpakkauksissa.

11. Säilön ruokani perinteisin, vähän energiaa kuluttavin menetelmin kuten suolaamalla , kuivaamalla (ekokuivuri) tai hapattamalla. Osaan taidon.

12. Opettelen tekemään pesuaineet saatavilla olevista raaka- aineista. Kalanrasva, koivuntuhkalipeä.

13. Luovun internetistä.

Tässä alkua, pitää jatkaa pohdiskelua.

Koska muutan Islantiin ja Islannin luonto on minulle rakas, niin vaadin länsimaisen amerikkalaismallisen riistoenergiantuhlaajayhteiskunnan tulevan välittömästi mukaan talkoisiin. Unohtavan surkeat suunnitelmansa Odadahraunin laavakenttien ja muiden alueiden tuhoamiseksi.

Jokainen netissä vietetty hetki, jokainen google- haku, jokainen lataaminen kuormittaa massiivisia servereitä ja niiden jäähdytyslaitteita. Ja kuluttaa vähäisiä fossiilisia energianlähteitä. Facebookin ainoa Euroopassa sijaitseva energiaa syövä serveri on tulossa Luulajaan. Googlen kompleksi puolestaan sijaitsee Haminassa.

Käsittämättömäksi paisunut, perustarpeiden tyydyttämisen kannalta täysin turha tietoliikenne vaatii lisää palvelimia, servereitä. Ja lisää energiaa. Islanti on halukas sijoittamaan palvelimet maaperälleen. Ja valmis tarvittaessa uhraamaan lyhytnokkahanhet, raudut ja harmaasammalen peittämät laavakentät.

Korkeasti koulutettujen, sanansa huolella valitsevien tuhon profeettojen ja heitä seuraavien apostolien internetin käyttö, vaikkakin paremman maailman puolesta, on minusta yhtä tuomittavaa ja fossiilisia polttoaineita sekä luontoa kuluttavaa kuin Støn kalastajien kahden viikon etelänloma massaturismikohteessa. Tai autolla usein jopa yksin suorittamani tutkimusmatkat pohjolaan.

Odadahraunin tulevan tekoaltaan aalloilla uivalle, veden alle jääneelle pesimämättäälleen haikalevalle lyhytnokkahanhelle se on aivan sama.

-lauri-

Linkkejä:

Kriittisen mielenkiintoinen postaus massaturismista imemässä punkin lailla yhteiskunnan energiaa.

http://kaikenhuippu.wordpress.com/2011/04/27/massaturismi-tuo-lihava-punkki-imemassa-yhteiskunnan-energiaa/

Laavaunelmoijien pohdiskelua Islannista palvelinsaarena.

http://islanti.blogspot.com/search/label/energia

Aalto- yliopiston professori Paul Lillrankin näkemys tuhon profeetoista

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/talous/maailmanlopun-malli-tuhon-profeetat-rajoittavat-kieltavat-ja-verottavat

Les Alpes des Lofotens

2011-10-24T23:53:00.000-07:00

Les Alpes des Lofotens on naapurimaakuntamme kadehdittavan kaunis vuorijono.

Osittain pilvien peitossa olevat Lofoottien alpit Hadsel- vuonon toiselta puolen nähtynä.

Lofoottien ja Vesterålenin vuoret ovat säästyneet mannerjään tylpistyttävältä vaikutukselta.

Miltähän tuntuisi olla tuolla ylhäällä?

Näyttäisikö tältä?

Vaikuttaisivatko kalastajakylät näin pieniltä?

Tuntisinko itseni vuorten valtiaaksi?

Tapaisinko todellisen hallitsijan?

Kuninkaallisen kiirunan.

Kolme ensimmäistä kuvaa minun. Seitsemän muuta ovat ottaneet Fanny ja Pauline

LES ALPES DES LOFOTENS

Støn satama 25.lokakuuta. Voimakasta etelätuulta. Lämmintä yli kymmenen astetta. Tällä hetkellä selkeä sää. Aamurusko oli niin voimakas, että varmaan se illaksi pilvistyy. Voi jopa sataa , sääennustuksista huolimatta. Eilen saimme 1100 kiloa koljaa ja 300 turskaa. Meidän lisäksi ainoastaan Ola oli merellä.

Siirtyminen Savosta, siis Raatessuon ympäristön metsistä, Lehtisaaren kuha- ja haukivesiltä sekä Salonsaareen nuotta-apajalta Norjan merelle sujui minulta kivuttomasti. Sopeutumista helpotti loppuviikoksi tullut myräkkä. Meidän ei tarvinnut aloittaa kalastusta heti. Saatoin palautua kaikessa rauhassa ja keskittyä suppilovahverobisnekseen. Ja muutamaan huiputukseen, helppokulkuisilla lähivuorilla pistäytymiseen.

Sienisaalista tulikin mukavasti, sen verran, että kuivuri saa toimia täydellä teholla vielä monta päivää. Jostain on hankittava lisää lasipurkkeja säilytysastioiksi.

Yhden päivän vietin kokonaisuudessaan sisätiloissa. Silloin en vaivautunut edes ulko-ovelle. Raitisilmatarpeeni tyydytin avaamalla ikkunan. Päivän mittaan vaelsin myös Lofooteilla, kapusin vuorille, katselin alas, valloitin huiput ja tapasin kiirunan.

Valassafariystävieni kuvissa.

-lauri-

Merci beaucoup Fanny et Pauline

Morgenstjernan Ylä-Savo ekstra

2011-10-20T10:32:00.000-07:00

Pitkä on matka Morgenstjernan lämmöstä Ylä-Savon järville ja metsiin. Kuva:Fanny Forest

Puolivälin baari on jo vuosikymmenien ajan toivottanut matkamiehen tervetulleeksi.

Puolivälin baarissa ovat pistäytyneet lähes kaikki Suomen tanssilavojen kiertäjät. Baarinpitäjä Martikainen on itsekkin musiikkimiehiä.

Kiuruveden ABC:n huoltamo-juustola- kahvila- kauppakeskuksesta saa ostettua Arctic Milkin herkullisia juustoja. Kahvia nauttiessa kuulee kyläläisten uusimmat tarinat, saa päivityksen vaikkapa ilvestilanteeseen. Välistä voi käväistä katsomassa miten lasiseinän takana juustolassa ahkeroidaan.

Vaaraslahdessa verestin taitojani kalastusmenetelmässä jota luonnossa. net sivuilla kuvaillaan seuraavasti:

Tuulastus
Tuulastus on ikivanha kalastustapa. Alan harrastajia löytyy vielä jokunen ympäri Suomea. Tuulastamisen oppii helposti, eikä lompakkoakaan tarvitse paljoa raottaa. Välttämättömiä apuvälineitä ovat ainoastaan atrain, valonlähde ja vene.

Huomautettakoon, että kuvan henkilö en ole minä :)

Nuotanveto on tuulastuksen lisäksi vanhimpia Järvi-Suomen kalastusmenetelmiä.

Periaate näytti Pielavesi- järven nuottakalastuksessa olevan sama kuin meillä morgenstjernelaisilla. ainoastaan välineet ja pyyntisyvyys erosivat toisistaan. Kuva ei liity kertomaani kalastusretkeen.
Vaaraslahden metsät tarjosivat saalista, kuten leppärouskuja ja tatteja.

Kiiruna 20.lokakuuta. Auringonpaistetta, navakkaa lännenpuoleista tuulta, yollä oli pari astetta pakkasta. Viikon takainen parinkymmenen sentin lumipeite on poissa, ainoastaan vuorilla on talvikeli. Støssä ja merialueilla puhaltavat navakat tuulet vaikeuttavat syyskalastusta.

Ylä-Savon vierailu sujui rauhallisissa, suorastaan seesteisissä tunnelmissa. Iisalami, Kiuruvesj ja Pielavesj sekä siinä ympärillä olevat pienemmät kylät vaikuttivat yllätyksineen samanlaisilta kuin ennen, sellaisilta kuin niiden kuuluukin. Puolivälin baarin tuhti hampurilainen maistui erinomaiselta ja oli vielä entistäkin suurempi . Ja hyvin halpa. Kaikki 60-luvun kaljamainokset olivat paikoillaan, myös suosikkini, lukuisten olvien seassa oleva koffin värikäs metallinen kohokuva pinup peltilaatta tekstillä "Ota välihuikka"

Kiuruvedellä luomumeijeri oli vaihtanut nimeä ja juustolan tuotevalikoima samalla laajentunut. Nyt itäsuomalaisten luomumaatiaislehmien maidosta valmistettuja maukkaita luomutuotteita myydään tuotemerkki Arctic Milkin nimissä. :)

Bensa-asema , kahvio, kauppa, ja lasiseinällä muista tiloista erotettu meijeri vaikuttaa toimivalta. Kahvittelussa, rötinöitten sivusta kuuntelussa ja juustolan askareiden seuraamisessa vierähtää helposti useampikin tunti.

Maaseudun tulevaisuuksia ja iisalamen sanomia riittää halukkaiden luettavaksi. Jos on kiinnostunut sosiaalista kanssakäymistä niin siihenkin on mahdollisuus. Hieman Kiuruveden asioista perillä olemalla ja muutamilla yläsavolaisiilla sukulaisuuussuhteilla pääsee tasavertaisena mukaan.

Viikon puheenaihe Kiuruvedellä oli hirvenmetsästyksen ja ilveskannan räjähdysmäisen lisääntymisen lisäksi Iisalamen sanomien pääkirjoituksessaan kritisoima maakuntajärviäänestys. Pohjois-Savon maakuntajärveksi kun monen mielestä tuli väärä järvi. Kansalaiset eivät Iisalamelaesen mukaan ymmärtäneet omaa parastaan, vaan antoivat äänensä Kallaveden tai Pielaveden sijaan aivan tuntemattomalle Juojärvelle. Sellaiselle vedelle, joka mokoma on osittain Liperin ja Outokummun kuntien alueella ja siis puoliksi karjalaisten. Ei sillä tavalla saisi mennä tekemään. Että ihan karjalan puolella olevaa äänestämään.

Järviäänestyksen traaginen lopputulos kaivertaa yläsavolaisten mieliä vielä pitkään. Tuusniemellä riemuitaan. Juojärvikampanja onnistui. Kuopiossa puolestaan harmitellaan sitä, että luottivat varmaan voittoonsa ja äänestivät laiskasti.

Kun koko Pohjois-Savossa annettiin vain reilut 500 ääntä, niin kotijärveni Pielavesi olisi sekin kunnon kampanjoinnilla ja Iisalmen ja Kiuruveden nationalistien lisä-äänillä helposti päässyt maakunnan ykköseksi. Maakuntajärvistatus olisi puolestaan nostanut Rautalammin reitin helmen yhdeksi Suomen kansallisvesistä. Nimitys ollut kehitysaluekunnan tunnettavuudelle samaa suuruusluokkaa oleva asia kuin lentopalloilijoiden Suomen mestaruus Ja omalta osaltaan profiloinut Pielavettä melkein yhtä paljon kuin ansioistaan kovasti kehuttu salibändyvalmentajanakin kunnostautunut kunnanjohtaja Sami.

Yhden merkittävän meriitin Pielavesi järvi on jo saavuttanut. Vesistö on istutuksien ansiosta yksi parhaista savolaisista kuhavesistä. Jopa Nilakkaakin parempi. Muistan, kuinka vielä 70- 80 -luvuilla sai tosissaan kadehtia Nilakan kalastajia. Niillä oli taimenet ja muikut ja suurkuhat. Pielavesi sai tyytyä haukiin, ahveniin ja lahnanparkkeihin. Ainoa jalompi kala oli siika. Saarelan selällä muikku.

Kuhan saaminen siihen aikaan oli merkkitapaus, kovasti uurastamalla muutaman saattoi kesässään onnistua salaisista paikoista nappaamaan.

Nyt kuhaa on. Se liikkuu ja käy pyydyksiin. Muutaman päivän kalastus piharannasta parilla verkolla poisti kotijoukkojeni kuhanpuutteen. Saaliini oli kahdeksan hyväkokoista kuhaa. Lisäksi sain kolme isoa lahnaa ja kahdeksan haukea tuulastamalla.

Kun kotiseutuvierailuni ajaksi sattui pari tuuletonta yötä, en malttanut olla kokeilematta miltä valon ja atraimen kanssa touhuaminen yli 20 vuoden tauon jälkeen tuntuu. Kuutamosta johtuen kalat, varsinkin hauet, olivat normaalia arempia ja useimmat karkasivat atraimeni ulottumattomiin. Niissä olosuhteissa taitavasti :) iskemiäni kahdeksaa haukea ja kolmea lahnaa on pidettävä osoituksena siitä, että perinteinen häviämässä oleva pyyntimuoto tuulastus on hallinnassa.

Mielenkiintoista oli tutustua makean veden ammattitovereitteni työtapoihin. Kokea järvinuottauksen eri vaiheet laskusta nostoon ja saaliin haavimiseen. Salonsaaren vesillä vedetyssä apajassa tuli kolmesataa kiloa ensiluokkaista muikkua. Totesin, että nuotanvedon periaatteet ovat sekä Savossa että Atlantilla samat. Nuotan koossakaan ei ole suuria eroja, ainoastaan järeydessä.

Suurin eroavaisuus on syvyyden määrittelyssä. Pielaveden syvimmät syvänteet olisivat meille aivan liian matalia turvalliseen nuotanvetoon. Ei sinne uskaltaisi Morgenstjernella mennä nuottaa rikkomaan ja köysiä kiinni tartuttamaan.

Metsästys tai oikeammin sanottuna metsissä samoilu eli backwood hiking ei Vaaraslahti visiitilläni ollut yhtä tuloksellista kuin kalastus. Paras palkkio aamuisista tuntikausiea kestäneestä tarpomisesta ja kuusikoissa kyttäämisestä sekä hiipimisestä olikin nuotiolla paistettu makkara ja reppuun kertyneet sienet. Leppärouskuista ja herkkutateista oli noussut ties kuinka mones sato. Sellainen on täysin poikkeuksellista. Lokakuun puolivälissä ei yleensä Pielaveden korkeudella poimita sieniä, korkeintaan karpaloita. Ja niitäkin muiden innokkaiden sekä teerien kanssa kilpaa.

Nostalgiavierailujen tärkeä elementti on perheolon lisäksi vanhojen tuttujen tapaaminen ja koulukavereitten sekä naapureitten niinsanottujen statusten päivittäminen. Kuka lienee missäkin, onko joku kenties kuollut. Sosiaaliselta anniltaan hieman yllättäen tullut Ylä-Savon trippi oli erittäin onnistunut. Mihinkään ei ollut kiire, saatoin tehdä mieluisia askareita kaikessa rauhassa, tavata tuttuja yllättäen ja ajautua myös sinne minne ei alunperin ollut meininki. Jokunen mehevä juorukin tuli kuultua.

-lauri-

Säätila tänään kello 16.35

2011-10-07T07:31:00.000-07:00

Tällaista täällä tänään lauantaina 7. lokakuuta kello 16.35.

Tuuli 22 metriä koillisesta. Lämpötila lähellä nollaa. Sataa vettä.

Ensimmäinen oikein kunnon koillismyrsky.

Parempi unohtaa iltareippailu ja pysytellä laivassa.

-lauri-

Miekkavalasperhe is back in fjord.

2011-10-06T01:55:00.000-07:00

Miekkavalaan vierailut Støn läheisillä merialueilla ovat vuosi vuodelta yleistyneet. Syynä on silli- ja makrillikantojen voimakas kasvu. Valassafaritoimintaan pelkkä mahdollisuus nähdä miekkavalaita tuo lisäarvoa. Kuluneella kaudella tapasimme miekkavalaita lähes joka kolmannella retkellä.
Suulat partioivat laajalla alueella ja pysähtyvät usein syöksysukeltamaan valaitten pintaan ajamia sillejä.

Miekkavalaitten ilmaantuminen näköetäisyydelle on monelle, ainakin minulle, lähes kiihottava kokemus.

Valaitten pelottelemat sillit pinnassa.

Miekkavalas eli orca.

Tämä on tuttu jo vuosien takaa otetuista kuvista.

Kaikki Norjan rannikolla tavattavat miekkavalasperheet ovat tutkijoiden tiedossa. Perheillä on oma sille tyypillinen kieli.

Selkäevä paljastaa kuka on kyseessä.

Gavlfjorden Støn kylien edustalla. Tuuli etelästä 10 metriä sekunnissa. Auringonpaistetta. Lämpötila 8 astetta. Vedimme aamulla yhden hietikkoapajan Sandilla huonoissa olosuhteissa, neljän metrin aallokossa ja surkean virtauksen vallitessa. Saimme parisataa kiloa koljaa ja päätimme tulla vuonoon. Siis lahteen niinkuin kalastajat Gavlfjordenia vähättelevästi kutsuvat.

Gavlfjorden on meille tuntematon kalapaikka siitä huolimatta , että se on ainoastaan puolen tunnin ajomatkan päässä. Suurin syy lienee olosuhteissa. Vuonokalastus on Sandia vaativampaa matalanuottausta lyhyemmillä köysillä ja tarkemmalla apajan tuntemuksella. Virheet vuonossa kostautuvat. Nuotta repeytyy useammin. Täysin tyhjiä vetoja tulee silloin tällöin, eikä täällä ole niin paljon vaihtoehtoja kuin sandilla tai kantilla.

Mutta Lahdessa voi vetää silloinkin kun avomerelle ei ole menoa.

Minulle Gavlfjorden kalastuspaikkana käy oikein hyvin. Vaikka saaliit olisivatkin heikompia. Ja vaikka nuotta saattaisi repeentyä ja vaikka joutuisimme vetämään useamman apajan päivässä.

Haluan viettää aikaani Gavlfjordenissa,koska täällä tapahtuu mullistavia historiallisbiologisia asioita just nyt. Jotain olemme jo aikaisempina vuosina aavistaneet ja asialla spekuloineet. Nyt voimme olla lähes varmoja. Pikkusilli on asettunut pysyvästi vuonoon. Aikoo oleilla täällä läpi vuoden. Ja houkutella mukanaan miekkavalaat. Yksi perhe, minun lempilauma, on vuonoon jo asettunut. Se viihtyy suhteellisen pienellä alueella meidän uusien apajapaikkojen läheisyydessä.

Eilisellä tutkimuskalastusreissulla me ne tapasimme. Olivat tulleet toissapäivän suuren suulaparven seuraksi sillinpyyntiin. Miekkavalasperhe ei saapumistamme pelästynyt, vaan suhtautui täysin luottavaisesti samoilla asioilla oleviin kolegoihin ja jatkoi jahtiaskareitaan.

Miekkavalaitten kalastusmenetelmä on nerokas. Oikeastaan niilläkin on nuotta. Tapahtumaa voisi kutsua myös paimentamiseksi. Englanniksi se on carousel feeding. Miekkavalaat piirittävät silliparven , keräävät kokoon tiiviiksi palloksi ja aloittavat lahtaamisen.

Muutama valas kerrallaan hyökkää parven kimpppuun muiden vahtiessa että sillit pysyvät järjestyksessä. Jotkut valaista läiskäyttelevät pyrstöllään sillejä tainnuttavia paineaaltoja.

Myös perheen pienimmät osallistuvat ruoan hankintaan. Oppivat elinkeinonsa "learning by doing"- menetelmällä, ovat oppisopimuskoulutuksessa.

Miekkavalaitten ruokaillessa paikalle kerääntyy runsaasti lokkeja hortoilevilla tai kuolleilla silleillä herkuttelemaan. Suulatkin tajuavat tulla syöksymään. Valassafarilla onkin tärkeää valaitten lisäksi seurata lintuja. Suuri määrä merilintuja yhdessä paikassa tarkoittaa yleensä pinnassa olevaa kalaa, joka puolestaan voi olla merkki miekkavalaista delfiineistä tai pyöriäisistä.

Viimeisellä safarilla syyskuussa tapasimme miekkavalaat juuri lintujen avulla. Eräs ranskalaisista vieraistamme ne ekana havaitsi. Perhe oli silloin ruokailemassa samoilla alueilla, missä eilen olimme ja nytkin kalastamme. Siitä lähtien, ja myös ennen sitä. Oikeastaan koko kesän, lauma on viihtynyt vuonossa tai läheisillä matalikoilla. Havaintoja on tehty viikoittain.

Gavlfjordenia ympäriinsä ajellessa ja luotaimen ruutua katsellessa saa käsityksen, kuinka paljon silliä on liikkeellä. Sen määrä on koko ajan lisääntynyt. Miekkavalaslaumalla, sillä minun ystäväperheellä, ei ole mitään syytä lähteä muualle. Sen kun vaan pysyy täällä. Haluan että masentavinakin päivinä, sellaisina kun kalastus ei inspiroi, minulla on toivoa paremmasta.

Mahdollisuus tavata tuttuja.

-lauri-

Lehtienpudotusviikko

2011-10-02T23:03:00.000-07:00

Morgenstjerne 3.lokakuuta. Tuuli etelänpuolelta 13m/s .Sadetta. Lämpötila 6 astetta. Ensilunta ei läheisillä kiirunavuorilla vieläkään näy,vaikka vuorten asukki on siihen valmis, lähes valkea. Olemme vetäneet yhden parinsadan kilon apajan Ruijasta tulon jälkeen. Seuraavaa joudumme luultavasti odottamaan ainakin viikon. Nyt odotellaan.

Stø on ollut kotikyläni kohta kaksitoista vuotta. Yllättävän hyvin olen kalastajakylän vanhassa maailmassa viihtynyt. Erinomaisesti sen merkilliseen elämään sopeutunut. Ja pinttymien kanssa pärjännyt. Omien, mutta varsinkin kalastajien.

Alussa merkilliset säännöt, tavat ja uskomukset tuntuivat lämpimikseen heitetyiltä. Taikausko kummalliselta. Eihän nyt kukaan tosissaan voi vaatia että laivassa ei saa syödä vohveleita, sinne ei mennä repun kanssa, eikä hevosista tai muista kavioeläimistä ole merellä ollessa soveliasta puhua.

En voinut käsittää miksi riisi ja makaroni eivät ole oikeata kalareissujen laivaruokaa, eikä varsinkaan riisipuuro . Sen keittäminen on pahinta. Se tietää epäonnea. Neljä vuotta sitten Mehamnissa minun teki mieli riisipuuroa. Keitin itselleni pienen annoksen kaupan valmispakkauksesta. Ei olisi pitänyt. Sitä puuronkeittoa seurasi kalastajanurani pisin maissaolojakso. Kuusitoista vuorokauttta odoteltiin merelle pääsyä. Ensiksi sen takia, kun päätös laivallemme ostetusta lisäkiintiöstä viivästyi. Ja sen jälkeen oli itämyrskyn vuoro pitää meidät aloillaan.

Kippari ja sen kaverit ovat pitäneet huolta, että Mehamnin maissaoleilu ei minulta unohdu.

Alussa tuntui kohtuuttomalta syödä perunoita joka päivä ja kalaa vähintään viisi kertaa viikossa.

Nyt olen tottunut. Nyt se on itsestäänselvää. Enää ei tule mieleenikään nauttia kiellettyjä herkkuja silloin kun kippari asuu laivassa, silloin kun ollaan kalassa.

Vapaa-aikanani, niinkuin nyt, tulkitsen sääntöjä väljemmin. Silloin kalan kanssa lisukkeena on riisi. Nautin enemmän kasviksia ja sieniä sekä kokeilen uusia ruokalajeja. Syön myös kalastajakylälle harvinaisia keittoja ja laatikoita. Sekä muita eksoottisia herkkuja.

Mutta silloinkaan täällä ei näy reppuja, ei nautita vohveleita, eikä kapyysissä keitetä riisipuuroa.

Jos uskomukset ja suoranainen taikausko joskus ärsyttävät, niin kipparin välittämiin vanhan kansan ennustuksiin olen oppinut luottamaan. Kipparilla on taito nähdä, tulkita eläinten käytös, havaita meren muutokset.

Itsekin alan tajuamaan. Ensiksi sen, että ymmärrys ei ole mikään suoritus. Sitä ei voi perustella. Syitä ei tarvitse tietää. Suotta on kysyä miksi. Pitää vaan uskoa että niin on.

Riittää kun siltä tuntuu.

Me läksimme Mehamnista yllättäen . Jokin kalojen käytöksessä oli signaali. Uusi kuu oli tulossa ja meri kummallinen. Otimme kurssin länteen. Tarkoituksemme oli kalastaa seitiä paikalla, jossa se oli edellisenä päivänä oleillut. Niin suurin joukoin, että nuottalaivat saivat ennätyssaaliita.

Meidän tullessa Nordkapin tienoille mitään ei näkynyt. Ruudulla ei ollut havaitavissa minkäänlaisia pilkkuja. Ei edes heikkoja merkkejä. Myös seuraava matalikko oli tyhjä. Kala oli sieltäkin hävinnyt.

Minusta olisimme voineet mennä muutamaksi päiväksi Skarsvågiin, tai miksi ei mielenkiintoiseen Gjesværiin. Olisimme voineet jäädä odottamaan. Ehkä seiti pian palaisi.

Kippari otti hyvän asennon mukavassa tuolissaan, tipautti hollannikkaansa , nosti jalkansa kojelaudalle ja naputteli automaattiohjaukseen kurssin kotia päin. Lehtienpudotusviikko,ensimmänen kunnon syysmyrsky,oli tulossa. Sen alta oli päästävä pois.

-lauri-

Turkismetsästäjien, kalastajien ja kauppiaiden Tromssa.

2011-09-28T09:20:00.000-07:00

Tromssa on myös pyyntimiesten, kalastajien ja löytöretkeiliojöiden kaupunki. Yläkuvan patsas löytyy torilta.

Alla yksi Tromssan monista (yhteensä 16) täytetyistä jääkarhuista. Museon oppaan mukaan 14 prosenttia oslolaisista aikuisista uskoo, että Tromssan kaduilla voi törmätä jääkarhuun. Kaupungin markkinoinnissaan esillä pitämä jääkarhu on siis hämännyt muitakin kuin tietämättömiä ulkomaisia turisteja.

Kuvan karhu löytyy Ølhallenin nurkkauksesta.

Wanny Wolstad oli yksi harvoista turkismetsästäjänaisista. Toimittuaan taksinkuljettajana 30- luvun Tromssassa ja kuskattuaan juopuneita turkismetsästäjiä siihen aikaan naisilta suljetttuun Ølhalleniin Wanny päätti itsekin kokeilla pyyntinaisen ammattia. Hän onnistui epätavallisessa ammatinvalinnassaan. Pärjäsi rajussa ammatissa. Wannysta tuli yksi legendaarisimmista turkismetsästäjistä. Nainen, jota miehet kadehtivat ja salaa ihailivat.

Henry Rudilla on näkyvä paikka sekä Ølhallen pubissa että Polarmuseossa. Hän tappoi parhaana (pahimpana) vuotenaan yli sata jääkarhua.

Jääkarhukuninkaaksi ristitty Rudi tappoi emot ja otti usein poikaset vangiksi Euroopan eri eläintarhoihin toimitettavaksi. Henry Rudi oli tuttu näky Tromssan kaduilla kesyä jääkarhun poikasta ulkoiluttaessaan. Vähintään yhtä tuttu näky hän oli Ølhallenin nimikkopöydässään.

Morgenstjerna, matkalla Tromssasta Støhön 28.09.2011.

Uusi kuu , ja sen ansiosta erityisen voimakas virtaus. Tuuli lounaasta, heikkoa. Sää selkeä. Lämpötila 6 astetta. Voimakkaita revontulia kahtena yönä peräkkäin.

Ruijan kalastusretkemme on lopuillaan. Kalat hävisivät yllättäen Mehamnin matalikolta emmekä niitä muualtakaan löytäneet. Meille jäi kaksi vaihtoehtoa: Joko odottaa kuun kasvua ja virtausten paranemista sekä kalojen paluuta Mehamnin matalikoille tai lähteä ennen viikonlopun lehdet puista pudottavaa etelämyrskyä kotiin.

Kippari valitsi kotiinlähdön. Kippari teki oikean valinnan. Kaksi viikkoa karussa Mehamnissa ja levottomilla apajilla on ihan riittävän pitkä aika minunkin mielestä. Saalistakin tuli enemmän kuin uskalsimme odottaa

Vielä eilen yritimme epätoivoisesti luodata Nordkappin ympäristöä. Ja sen jälkeen katsoa Gjesværin edustan kalapaikat. Mitään emme ruudulla nähneet. Kaloja emme havainneet. Ainoat merkit mahdollisista seitiparvista löytyivät nuotan vetoon soveltumattomilta koralli - ja kivipohjaisilta ja lisäksi aivan liian syviltä alueilta.

Tromssaan saavuimme aamuyöstä. Kiinnityimme meille tuttuun paikkaan torin laidalle. Vaikka Tromssa on vilkas satamakaupunki ja alusten pysähdyspaikka ja vaikka laitureissa on usein tungosta, niin jostain syystä me olemme aina päässeet kaikkein parhaimmalle paikalle.

Vajaan sadan metrin päähän torista, kahviosta, kolmesta ravintolasta, keskujärjestömme toimistosta, kalakaupasta, kioskista sekä Napa - alueitten museosta (Polarmuseum).

Jäämeren suurkaupungin laiturissa on hieno tunnelma. Samalla kun nautin aamukahviani saatoin tarkkailla töihin tai opiskelemaan kiiruhtavia. Sekä ympärilleen pälyileviä vierailijoita. Ja aamuoluitaan sataman pienten poppeleitten alla nauttivia janoisia.

Tromssan satamassa löytyy aina uteliaita. Niitä, jotka ovat tulossa katselemaan ja luvan saatuaan kyselemään. Että mistäs kaukaa vieraat oikein saapuivat ja mihin suuntaan menevät.

Tromssaan on mukava tulla. Kauppiaat, merimiehet, pyyntiväki sekä kalastajat ja löytöretkeilijät ovat kaupungin aikoinaan perustaneet ja mieleisekseen luoneet. Siksi Tromssa on pohjoisen metropolinakin kalastajien ikioma kylä.

Ulkopuoliselle Tromssa on enemmän loistavat retkeilymaastot tarjoava kulttuuri- ja opiskelukaupunki. Isompiaan vaihtelevalla menestyksellkä matkiva, sykkivä city. Yksi osa Tromssan olemusta saattaa helposti jäädä huomamatta.

Kalastajakylä, historiallisen Venäjän kaupan keskus ja arktisten retkien tukikohta on kuitenkin löydettävissä.

Museoiden ja luontokeskusten lisäksi sen löytää parhaiten pubeista. Vielä on elossa tarinankertojia , jotka muistavat millaista oli silloin hyvinä aikoina kun pyyntimiehet tulivat huippuvuorilta ja Grönlannista ja linnoittautuivat Ølhalleniin urotöillään kehumaan. Vielä löytyy niitä jotka sanovat tunteneensa jonkun, joka oli Amundsenin ja Nansenin löytöretkillä maailmankuvaamme muuttamassa. Uusia merireittejä etsimässä sekä napoja valloittamassa.

Joillain saattaa olla selkeä muistikuva siitä mitä isä kertoi venälaisistä emigranttikauppiaista ja Pomorikippareista sekä Tromssan kaduilla kesytettyjä jääkarhun poikasia ulkoiluttavista turkismetsästäjistä kuten Henry Rudista.

Ølhallenissa mennyt aika on vielä tavoitettavissa. Tuopin ääressä, nurkkapöydässä, täytetyn jääkarhun vieressä kuunneltavissa. Ehkäpä vielä elävämpänä kuin erinomaisessa Polarmuseossa.

Ølhallenin tarinoita kuunnellessa on viisasta unohtaa omat mielipiteet. On parempi jättää arvostelematta. Ei kannata miettiä kuinka raakaa touhua turkismetsästys oikeasti oli. Eikä haastaa riitaa sanomalla, että jos Jääkarhukuninkaaksi ristityn Henry Rudin kaltaisia sankariturkismetsästäjiä olisi ollut pari kolme lisää. Ja jos metsästys olisi jatkunut muutamiakaan vuosia pidempään, niin tänään ei tarvitsisi pohtia miten huippuvuorten jääkarhujen ilmaston lämmetessä oikein käy.

-lauri-

Klassikko

2011-09-25T05:31:00.000-07:00

"Koe hiljaisuus ja kuhisevien lintuyhdyskuntien läheisyys"

"Uloimpana Nordlandin luoteisosassa sijaitsee Vesterålen...

...missä jättiläismäinen kaskelotti kyntää merenpohjaa."

Tjeldsnæring maailman pohjoisimman mantereella sijaitsevan pisteen ja Kjøllefjordin vuonon puolessa välissä. 25.9.2010

Tyyntä , puolipilvistä , lämpötila 6 astetta. Ruijan retkellä olemme kalastaneet puolet jäljellä olleesta turskakiintiöstämme ja siinä ohessa runsaasti koljaa. Olemme saavutukseemme erittäin tyytyväisiä.

Viikonloppuna teimme kalastajapoikani kanssa kulttuurimatkan itään. Rannikkoristeilyllä testasimme hurtigrutelaiva Kong Haraldin palvelut sekä käväisimme pikaisesti pysähdyspaikkojen Berlevåg ja Båtsfjord satamissa. Vuoreijassa meillä oli aikaa tutustua siirtomaatavarakauppaan ja matkamuistomyymälään. Ostaa kipparille ainoaa oikeaa elikkä Friele kahvia ja itselle kaksi kappaletta värivirheellisiä kuningasrapu t-paitoja 20 kruunun kappalehintaan.

Suomalaisbloggaajien kokoontumisajoista kalamuijan luona sekä ohjelmaan kuuluneista päiväkahveista runsaine tarjouksineen ja keskusteluista en sen enempää kirjoita. En myöskään muista Lappi lifestyle blogista tutussa ympäristössä tapahtuneista aktiviteeteista.

Eilisen päivän vierailu on sen verran ansiokkaasti esillä postauksessa Ruijanpallas, punakampela, kielikampela, turska ja sei että siihen on ihan turha mennä yhtään mitään lisäämään taikka siitä mitään poistamaan.

Kun ollaan reissussa kannattaa mukana olla jonkinlainen matkaopas. Meillä oli käytössä yksi minun mielesta kaikkein mielenkiintoisimmista suomenkielisistä matkaoppaista mitä koskaan on julkaistu.

Tämä Nord Norsk Reiselivin Pohjois-Norjan ja Huippuvuorten matkailuopas on kaikenlaisista ahtaista kielioppi- oikeinkirjoitus- ja editointisäännöistä vapaata mielenkiintoista ja hauskaa luettavaa. Oppaan vuodesta toiseen toistuvat rikkaat ilmaisut ja joitain oikeakielisyysihmisiä vaivaavat suoranaiset virheet ovat tehneet Pohjois-Norjan matkailuoppaasta pohjoiseen suuntaavan matkailukansan rakastaman klassikon.

Alla poimintoja oppaassa mainituista mahdollisuuksista. Kuvauksia siitä, mitä tänne saapuvalle on tarjolla.

Pyöräillessä "Uudet mielenkiintoiset aistivaikutelmat odottavat jokaisen kaarteen ja mäennyppylän takana. Merikotkat leijuvat taivaanrannassa ja porot laiduntavat tienvarsilla".

Vaellettaessa" Kohti maisemaa hallitsevia vuorenhuippuja alppimaisessa rannikomaisemassa, pitkin pulputtavien jokien varsia syvissä metsissä ja yli ylväiden tunturiylänköjen ylhäisessä yksinäisyydessä ovat Pohjois-Norjan ja Huippuvuorten vaellusretket oikea runsaudensarvi."

Merenrannalla kalastettaessa "Mikään ei voita tunnetta, kun kala tarttuu syöttiin. Saaliinsa voi nautiskellen laittaa ruoaksi nuotiolla tuntien kuinka rauha laskeutuu sieluun"

Sisävesillä kalastettaessa " Autuaallisen rauhan voi kokea kalastettaessaan idyllisissä vuoristovesissä mato-ongella tai perholla. Pikkujoista kalastettaessa voi kokea olevansa oman elämänsä sankari.

Kuningasrapuja pyydettäessä " Tervetuloa tapaamaan jäämeren kruunaamatonta kuningasta. Kyseessä on lähemmäs viidestä kuuteen kilon painollaan ja yli metrin mittaisella jalkojen kärkivälillään todellinen kaikkien rapujen rapu"

Kanoottiretkellä "Koe hiljaisuus ja kuhisevien lintuyhdyskuntien läheisyys tai kuuntele Huippuvuorten jäätiköitä, jotka narisevat ja halkeilevat.

Linturetkellä "Myös rannoilta löytyy kuhisevaa,siivekästä elämää, samoin kuin kosteikkoalueilta kiireistä puuhaa"

Jokiveneretki "On vaaraton ja rauhallinen kokemus, jonka aikana saa mahdollisuuden päästä lähelle luontoa. Ehkäpä hirvi laiduntaa lähellä rantaa, hyppäävä lohi rikkoo vedenpinnan tai kotka purjehtii taivaalla.

Valassafareilla" Uloimpana Nordlandin luoteisosassa sijaitsee Vesterålen, jossa jättiläismäinen kaskelotti kyntää merenpohjaa"

Matkailuyritysen mainokset Pohjois Norjan matkailuoppaassa ovat nekin tunnelmallisesti suomeksi . Niinkuin maakuntamuseon esittelytekstistä voi havaita.

Lähde mukaan Saltenin seaikailuun

"Toimintaamme innoittaa uusi seaikailukonsepti- satumainen matka aikaan ja historiaan"

-lauri-

PS. Opas ladattavissa täältä

Mehamn-Niin sanottu Rannikon Helmi

2011-09-21T22:09:00.000-07:00

"Mitä sitä suotta hötkyilemmään" tuumii Mehamnin kajava

Slettnesin majakan matalikko 22.syyskuuta. Navakkaa kaakkoistuulta suoraan Tenovuonon pohjukasta. Aurinkoista ja koleaa ( +5 C ). Vedämme apajaa numero 22. Olemme olleet Ruijassa viikon ja saaneet 12 tonnia kalaa, mukana yllättävän paljon turskaa.

Tukikohtamme Mehamn on juuri sellainen millaisena Honningsvågrevyen (naapurikunnan stand up koomikko muusikkoryhmä) showssa syrjäiset kalastajakylät on kuvattu. Tuntuu että Gamvikin konkurssikypsän kunnan keskus Mehamn on tehokkaan kilpailuyhteiskunnan ulkopuolelle tahallaan heittäytynyt Ruijan taajamien Kreikka.

Viiden vuoden aikana olen täällä vieraillut. Mehamniin tutustunut. Ja kehityksen nähnyt .

Tässä muutamia subjektiivisia huomioita:

Mehamn miinukset

Ainoa vaatekauppa-lakkautettu.

Kuntosalin käyttö hankaloitunut.

Parturi auki vain muutamana päivänä viikossa.

Ei pankkiautomaattia.

Yksi kauppa.

Nav:in (paikallinen Kela) rakennus vuokrattavana.

Laituri lahonnut lisää .

Matkailuyrittäjä tehnyt konkurssin.

American Car Mehamn ei järjestä vuotuisia suurjuhliaan.

Kalatehtaalla on kohta vaikea selvittää asiansa norjan kielellä.

Uusia kalastajia ei ole tullut ja entisiä on lopettanut.

Kioski-postista ei voi lunastaa metsästyslupia Finnmarks eiendomin alueille.

Matkamuistomyymälä-turisti info lakkautettu.

Mehamn plussat

Savolaistyylinen "Mitä sitä suotta hötkyilemmään" meininki

Maailman pohjoisin leipomo-panoraamakahvioyhdistelmä.

Arctic Hotel Mehamnin ruokalista sama tiskillä oleva laminoitu A4 kuin viisi vuotta sitten (lisää turvallisuuden ja tuttuuden tunnetta.)

Sairaalan toiminta esimerkillistä, tarjolla mm kahvia ja leivoksia myös saattajalle. Ambulanssimiehiltä saa hyviä riekkojahtivinkkejä.

Erinomainen jäähilekone, jään otto järjestetty hyvin.

Top Coat vierailee tälläkin kertaa meidän täällä ollessa. Se on tosin yksityistilaisuus, mutta kakki ovat tervetulleita eheheh. Niillä on mukana savukone :)

Kuningasrapuja saatavilla.

Vireä senioriyhdistys, joka maanantai tarjolla esitelmiä ja kahvit leivonnaisineen. Kaikki ovat sinne tervetulleita.

Hyvät liikenneyhteydet. Meiltä särkyi moottorin jäähdytin. Saimme osat samana päivänä. Putki tuli hurtigrutenilla Honningsvågista ja letku lentoteitse Tromssasta :)

Kalastajakylän markkinointi on hyvällä alulla. Nimi on lanseerattu: Mehamn- Rannikon Helmi.

Enää puuttuu se tuote :)

-lauri-

PS. Støn kalastajakylän tarina luettavissa Turun Sanomista. Nettiversio täällä.

Valaitten kesä

2011-09-17T23:47:00.000-07:00

"Moi, Lauri täällä, just nähtiin lahtivalas, pari kertaa pinnassa, jatketaan syvänteelle"

Arctic Whale Tours
First sighting of today: a minke whale swimming around the boat :-D

"Voisitko olla paikallas, just ja osoittaa niinku valaita."

"Tämä on kaskelotti, iso uros. Kaikki tänne tulevat ovat uroksia. Naaraat pysyttelevät poikastensa kanssa etelässä, ovat laumaeläimiä. Uroskaskelotit elelevät aikuisiän yksin."

"Me emme koskaan aja liian lähelle valaita, emme niitä kohti vaan aina viereen, meillä on sama kurssi . Näette kuinka rauhallinen tämäkin on... Wau se on iso, ainakin 15 metriä. Voi painaa 60 tonnia."

"Andalla pesii 18500 paria lunneja. Ne munivat yhden munan kaivamansa luolan päässä olevaan pesään. Luola voi olla jopa metrin pituinen. Lunni on surkea lentäjä, mutta loistava sukeltaja"

"LAHTIVALAS !!! , kello kymmenessä. Kahdeksankymmenen metrin päässä, näittekö. Se nousee uudestaan. Niitä ei oo helppo nähdä. Meillä kävi säkä. Meri on rauhallinen. Ei oo aaltoja"

"Onkohan se nähnyt jotain?"

"Nyt muuten oli kihu ihan lähellä, saikohan Anni hyvän kuvan?"

"Rainbow in the blow"

"Kaskelotin pää on kolmasosa ruumiin koko pituudesta. Pään sisällä on jopa kolme kuutiota valkeaa paksua nestettä, vähän niinku spermaa. Siitä nesteestä tulee kaskelotin englanninkielinen nimi Spermwhale.

"DIVING"

"Ohhoh, kolme pinnassa , Fredrik ottaa tuon kauimmaisen"

"Emme mene lähemmäksi. Olemme tässä. Ne ovat sillinpyynnissä. Miekkavalaat tekevät silliparvesta pallon, osa vahtii ja osa hyökkää kalojen kimppuun.Se on niinku Carusell feeding juu nou"
"Yksi tulee kohti! Sukelluksissa! Pinnan alla! Kello kaksi, kymmenen metriä..."

"Tuo on tuttu, tuttu evä. -I know this one. I know my friend."

"Kohta pinnassa."

"Valkokuvedelfiinejä tapaamme joskus. Tämä on neljäs kerta tänä kesänä. Niin että teilllä oli tuuria. Keväällä kalassa ollessa niitä näkyy usein."

"Be carefull. See water kills your camera."

-lauri-

Hurtigrute,hurtigrute går går går

2011-09-15T21:17:00.000-07:00

Tunnelmallinen hurtigrutealus Nordlys, sellaisena kuin sitä muistelen. Muutama matka on tullut silläkin laivalla tehtyä. Monta kertaa olen vastassa ollut. Lukuisia ohiajoja nähnyt.

Todennäköisesti emme enää tapaa. Kuvat hurtigrute infosta

Perjantai aamu,Tjeldsnæring Kjøllefjordin maamerkin Finnkirkenin edustalla. Sää on tyyni ja utuisen harmaa. Merisumu on noussut vuorille. Olemme kolmatta päivää kalassa. Ruijaan tulon jälkeen päivämme olemme kulkuttaneet merellä. Kerran olemme jäitä pikaisesti hakeneet, kerran saaliin luovuttaneet ja kaksi kertaa Kjøllefjordin satamassa pimeimmän yönseudun viettäneet.

Kalastamme tutuilla apajilla, samalla tavalla ja samaan aikaan niin kuin ennenkin olemme tehneet. Tänä syksynä täällä on hiljaista, harvinaisen vähän muita nuottalaivoja. Pienemmät rapualukset eivät nekään ole merellä. Suurin osa on kiintiönsä pyydystänyt.

Mutta emme ole yksin. Meillä on seuralainen, jonka taatusti tapaamme joka päivä, joka kerta ilta-apajan nuotan laskun aikaan. Joskus myös aamuyöstä. Silloin kun olemme seitiä pyydystämässä.

Eilen ohi ajoi Vesterålen. Se tietää meidän täällä ollessa muuttaa reittiään. Tänään tulee uudempi Nordkapp. Sekin antaa meidän kalastaa rauhassa. Hurtigrute laivojen ja kalastusalusten rinnakkaiselo sujuu sopuisasti. Kalastusaluksilla on aina etuoikeus. Mahtava hurtigruta väistää mielellään. Ajaa kuitenkin niin läheltä kuin on turvallista.

On mahtavaa seurata suurten matkustajalaivojen ohiajoa, silloin on pakko keskeyttää suolistus. Ja vilkuttaa. Tiedä vaikka komentosillalla on tuttuja, tai matkustajien joukossa. Hurtigrutan ohiajo on merkki siitä, että rannikko elää.

Hurtigruta on näiden seutujen elinehto. Ilman hurtigrutaa Pohjois- Norjan veri ei kierrä kunnolla, suonet ahtautuvat. Ja hengitys vinkuu. Ilman hurtigrutaa Ruija lamaantuisi.

Maanantaista tulee erilainen. Silloin olemme Tjeldsnæringin apajalla yksin. Nordlys ei tule.

Tiedä vaikka olisi Ålesundin satama-altaan pohjassa. Kurjaa kun yksi on poissa. Luulen , että lopullisesti.

Onneksi muut jatkavat taivaltaan, joka päivä seilaavat. Meidän ohi ajavat

Bergenistä Kirkenesiin. Ja takaisin.

Täältä voi seurata jäljelläolevien kulkua.

-lauri-

Vielä vaaleista.

2011-09-13T03:38:00.000-07:00

Matkalla Nordkapin matalikolta Mehamniin. Koillistuuli on voimistunut, aamulla satoi. Lämpötila kymmenisen astetta. Vedimme yhden apajan maailman pohjoisimmalla kalamatalikolla Nordkapin edustalla. Odotimme aamun valkenemista Havøysundissa ja saimme tutustua laiturilliseen sopuleita.

Ajattelin lähettää vaalipostauksen verekseltään kun kuntamme tulokset ovat selvillä, mutta niin kauaa en jaksa odottaa. Meidän tilanteesta ei edes poliitikoilla ole tarkkaa käsitystä. Täältä skannatut äänet koko maan tilannetta päivittävälle sivulle ovat olleet matkalla keskusyksikköön yli puoli vuorokautta.

Kuntamme kohdalla lukee "tilanne kun 443 ääntä on lasketttu" Onhan se aika hyvin. Reilut toistakymmentä prosenttia selvitetty 16 tunnissa. Tällä tahdilla tasaisen vauhdin taulukon mukaan laskien, vaalitulos voidaan vahvistaa perjantaihin mennessä :)

Sen verran olen saanut tietoja puolueilta suoraan kyselemällä, että meillä voittajia ovat AP ja SV

sekä Høyre. Sitoutumattomat eli Tverrpolitiske kokee rajun tappion. Frp kutistuu lähes olemattomiin.

Koko maassa AP:n vaalivoitto jäi oletettua huomattavasti pienemmäksi ja sekin tuli hallituskumppani SV:n kustannuksella. SV:n tilanne on dramaattinen. Puheenjohta Kristin Halvorsen eroaa ja luultavasti puolue lähtee hallituksesta. SV parka ajatellaan poliittisen kentän molemmilla laidoilla. Jopa Frp:n Siv Jensen ilmoitti tukensa kovimmalle kiistakumppanilleen.

Høyre on vaalien suurin voittaja. Puolueen tulos on paljon ennakoitua parempi. Høyre söi Frp:n keskikokoiseksi. Frp:n siirtolaiskriittiselle politiikalle ei Utøyan jälkeisessä tilanteessa ollut minkäänlaista tilausta.

Frp oli tuote jota sen myyjät eivät itsekkään uskoneet savansa kaupaksi.

Keskiryhmät pysyivät omissa vaatimattomissa lokeroissaan ja vihreitten nousu edes jonkinlaiseksi tekijäksi ei ainakaan vielä toteutunut. Äärivasemmisto RV sai uskollisimmat kannattajansa , pari prosenttia, liikkeelle. Sillä joukolla ei yhteiskunnallista radikaalia muutosta, edes veretöntä , saada aikaiseksi.

Paikallisvaaleille tyypilliset sitoutumattomat ryhmittymät ovat monissa kunnissa hyvä kanava demokratian toteutumiselle. Usein nämä yhteen tärkeään asiaan fokusoineet kansalaisliikkeet joutuvat vaikeuksiin taistellessaan yhteiskuntaan jo juurtuneita puolueiksi kutsuttuja instituutioita vastaan. Näin kävi meidän tverrpolitiske listelle.

Sen suosio hiipui keskusjärjestön ja tukiryhmittyen puutteessa. Yksin hallitessa taas tarvitaan enemmistö.

Norjan kansa on puhunut, Øksnesin kunnan osalta emme vielä tarkkaan tiedä mitä se sanoi.

-lauri-

Morgenstjernen kunnallisvaaliekstra.Liite: Puolueitten vastaukset

2011-09-12T04:48:00.000-07:00

Morgenstjernan esittelyssä vaalikyselyyn vastanneet puolueet.

Kunnallisvaalit eivät ole pelkästään paikallisvaalit vaan tulokset vaikuttavat myös valtakunnan poliittiseen ilmastoon. Yläkuvassa kuntamme sitoutumattoman ryhmän Øksnes tverrpolitiske listen edustajat Jørn Martinussen ja Vigdis Indregård. ØTL on puhtaasti Øksneskeskeinen ilman kytköksiä valtakunnallisiin keskusjärjestöihin. Se on puolueen vahvuus ja heikkous.

Knut Hareiden johtama Krf on valtakunnanpolitiikassa kristilliseen arvomaailmaan ja henkilökohtaiseen uskoon nojaama oppositiopuolue, sillä on kuitenkin merkittävä asema useassa kunnassa.

Johtava hallituspuolue AP on lisännyt kovasti kannatustaan Utøyan ja hallituskorttelin terroritekojen jälkeen. Osa kannatuksen noususta on tapahtunut hallituskumppanin SV:n kustannuksella.

SV:n ongelmana on AP:n suvereenius, parempi tunnettavuus ja toimivampi organisaatio. Pienten puolueiden on vaikeaa saada ajamiaan asioita markkinoitua. SV on ainoana puolueista kirjannut kaksoiskansalaisuuden puolueohjelmaansa.

Integraatio ja kansalaisuuskysymysten vastaukset puolueilta SV, Øksnes tverrpolitiske liste ja Krf.

AP selvensi kannanottojaan kunnanhallituksen puheenjohtajan käytyä kylässä.

Ne olen käsitellyt varsinaisessa postauksessa.

1.SV(Vasemmistoliittoa vastaava)

Spørsmål 1. . I dag er Norge en av de få landene i Europa hvor innvandrere ikke har mulighet til dobbelt statborgerskap( i de fleste av tilfellene). Hva syns dere om det?

Skulle dobbelt statborgerskap tillates?

SVAR:

SV vil åpne opp for muligheten til å erverve dobbelt statsborgerskap som et viktig skritt mot et mer åpent og inkluderende samfunn med forståelse og aksept for en befolkning som har tilknytning til opptil flere land og kulturer. Dette på linje med de fleste av våre naboland som vi sammenligner oss med. SV vil redusere vilkåret om botid til 5 år for å erverve statsborgerskap.

Fra SV`s integreringspolitiske platform vedtatt av SV`s landsstyre I 2010

Så JA , SV mener at dobbelt statsborgerskap bør tillates:)

2. I dag er det helt vanlig att vi må vente 4-6 uker (opp til 2 måneder) for å bli registrert i folkeregistret i Norge. Uten personnummeret og skattekort er det helt umulig å være en del av samfunnet.(Du får ikke betalt lønn, får ikke bankkonto, kan ikke ha mobilabonnement)

Hva måtte gjøres? Hva synes dere er rimelig ventetid. I Finland feks får man skattekortet i løpet av noen dager ?

SVAR

Dette har vært ei utfordring for mange arbeidsinnvandrere, studenter og andre som kommer til Norge. Hvorfor det er sånn, må ha noe med kapasitet og organisering å gjøre. Det ble i 2007 opprettet et servicesenter som skulle gjøre noe med denne problematikken for utenlandske statsborgere utenfor norden som kommer til landet. Målet var definert til å bli 5 virkedager for å få på plass personnummer,skattekort mm for disse målgruppene (link til dette servicesenteret er www.sua.no) når det åpnet

Så, hvorfor borgere i EU og Norden som kommer hit ikke får folkeregistrert seg innen ei uke kan jeg ikke svare på. Det burde være en smal sak i disse elektroniske tider. Rimelig ventetid bør etter undertegnedes mening ikke strekke seg ut over 14 dager. Men, som sagt jeg vet ikke nok om hvor "proppen" ligger i systemet. Skal følge opp:)

3.Øksnes og spesieltt fiskerinæringen trenger innvandrere Hvis dere kunne bestemme hva skulle dere gjøre for å gjøre integreringen enklere i Øksnes Kommune?

SVAR

Hvorvidt vi i Øksnes har en vellykket integrering eller ikke, kjenner ikke vi i Øksnes SV til.

SV jobber for et inkluderende samfunn, der alle har like muligheter og plikter til å delta og bidra til fellesskapet. For SV er arbeid, språk og likestilling kjernen i en vellykket integreringspolitikk.

Det er viktig å legge til rette for en god inkludering av alle som velger å komme til Øksnes for å arbeide og bo for kortere og lengre perioder, og gjerne velger å bosette seg permanent! Integreringspolitikk generellt er et område det er lite fokus på i den offentlige debatten og i det politiske ordskifte i Øksnes.

Øksnes trenger innbyggere, alle må oppleve at de blir ønsket velkommen! Det enkleste er ofte det beste! Kanskje er det en ide at kommune og næringsliv i fellesskap lager et velkomstprogram hvor nødvendig informasjon presenteres og hvor arbeidstakerne får anledning til å orientere seg i sitt "nye" lokalsamfunn.

Når det gjelder arbeidsliv er SV generellt opptatt av å jobbe mot sosial dumping og utnytting av arbeidskraft, at norske regler og bestemmelser i arbeidslivet skal følges.

2.ØKSNES TVERRPOLITISKE LISTE (Puolueisiin sitoutumaton)

Hei Lauri

Det er ikke alt som vi har diskutert, men personlig har jeg en oppfatning i forhold til det.

1. Jeg er kanskje av de mest liberale når det gjelder innvandringspolitikk, og dobbelt statsborgerskap anser jeg som et gode.

Dobbelt statsborgerskap innebærer både rettigheter og plikter for den det gjelder, både for samfunnet og for den enkelte. Dette vil være en vinn – vinn situasjon, og jeg tror de som innretter seg på en god måte vil være vinnere i forhold til arbeidsinnvandring m.m.

2. Jeg ser ingen grunn til at det skal gå senere i Norge enn i våre naboland når det gjelder registering i folkeregisteret. Imidlertid har jeg for lite kunnskap til å si noe om hvorfor det tar så lang tid.

Men som med alt annet er det snakk om at det må settes inn tilstrekkelig med ressurser på saksbehandlingsnivå.

3. Språkopplæring er den mest grunnleggende forutsetningen som må på plass. Relasjonsbygging er også et fornuftig tiltak. Vi har et allsidig idretts- og kulturliv. En fornuftig plass å begynne kan være i forhold til deltakelse sportslige aktiviteter, i forhold til kulturaktiviteter. Etc. I tillegg er vi mange som er interessert i deres kultur. Inviter Øksnes væringer på kulturarrangement dere drar i gang. En form for koordinator opp i mot kommunen som kan være en kontaktperson som er behjelpelig med å knytte kontakt mot lag og foreninger kan også være formålstjenlig. Hjelp i forhold til det norske byråkratiet kan nok føles utfordrende. Det er bare fantasien som setter begrensninger. Videre kan tider opplæring legges til tilpasses deres arbeidsdag. Bruk barnehager, barn knytter mange ganger kontakt fortere enn voksne.

Uansett burde politikere, næringsdrivende, innvandrere, NAV m.fl. komme sammen for å bli kjent med de utfordringene dere møter, og legge en plan for hvordan integrering kan skje på en god måte.

3.KRF (Kristilliset)

1. I dag er Norge en av de få landene i Europa hvor innvandrere ikke har mulighet til dobbelt statborgerskap( i de fleste av tilfellene). Hva syns dere om det?
Skulle dobbelt statborgerskap tillates?

Jeg vet for lite om dette til å gi et godt og konkret svar. Men vil gjerne ha mer informasjon om hvilke muligheter det ville gi for de det gjelder. Jeg vet heller ikke hvorfor det ikke er tillatt. Må nok be om å få litt tid for å sette meg inn i dette spørsmålet.

2. I dag er det helt vanlig att vi må vente 4-6 uker (opp til 2 måneder) for å bli registrert i folkeregistret i Norge. Uten personnummeret og skattekort er det helt umulig å være en del av samfunnet.(Du får ikke betalt lønn, får ikke bankkonto, kan ikke ha mobilabonnement)
Hva måtte gjøres? Hva synes dere er rimelig ventetid. I Finland feks får man skattekortet i løpet av noen dager ?

Det høres ut som om ventetiden er for lang. Hvorfor den er så lang vet jeg ikke. Dette burde være en sak for Øksnespolitikere å ta opp med sentrale myndigheter - det er jo blant annet viktig for alle kystkommuner med utenlands arbeidskraft i fiskeindustrien.

3.Øksnes og spesieltt fiskerinæringen trenger innvandrere Hvis dere kunne bestemme hva skulle dere gjøre for å gjøre integreringen enklere i Øksnes Kommune?

Øksnes og fiskerinæringen er avhengig av arbeidskraft fra utlandet. Tilbud om språkopplæring vil være et viktig element for bedre integrering. Det vil også gjøre integrering lettere om en finner mulighet for arbeid også utenom hovedsesongen i fiskeriene. Men jeg tror kanskje de som er kommet hit selv vil ha de beste forslagene til tiltak - så må vi vurdere om og hvordan vi kan bidra.

Beklager at svarene er noe korte. Det er tema jeg nok trenger å tenke mer over, og må sette meg mer inn i - men som jeg gjerne vil diskutere med deg og andre for å se hv vi kan gjøre.

Morgenstjernen kunnallisvaaliekstra.

2011-09-11T15:39:00.000-07:00

Kalastusministeri Lisbeth Berg Hansen yhdessä Superfresh hankkeen nokkamiesten kanssa kotini edustalla Støn satamalaiturilla. Miellyttävän asiallinen Berg Hansen sai tutustua pieneen pohjoisnorjalaiseen laatukalaa tuottavaan kalastajakylään ja tuliaisiksi kalastajien ja valassafarin konkreettisten lahjojen lisäksi puolueensa siirtolaispolitiikkaa kritisoivat terveiseni.

Matkalla Ruijaan . On vaalipäivä. Kello on hieman yli puolenyön. Olemme Harstad:n ja Finnsnesin puolessa välissä. Meillä on takana kahdeksan tuntia seilaamista ja edessä 40. Radiosta kuuluu norjalaisia iskelmiä.

Poikani ohjaa, minä istun koneella, kippari nukkuu. Otimme jäitä mukaan. Tarkoituksemme on jossain Nordkapin edustalla vetää pari apajaa ja tienata polttoainerahat.

Samalla kun pysähdymme Nordkappbankenille ja kalastamme voin vilkuttaa meitä toivon mukaan kiikaroiville uusille ystävilleni. Eilisellä safarilla mukana olleille ja pohjoiseen liftaaville ranskalaisille teerientutkijoille. Niin toivon. Ne aikoivat matkata Euroopan pohjoisimpaan pisteeseen. Jospa siellä tapaisimme. Tällaisten etäisyyksien maassa kiikarointietäisyydellä oleminen on samaa kuin tapaaminen.

Reilun kahden vuoden odotus ja aikominen ja Ruijaan lähdöllä spekulointi on ohi, me olemme oikeasti menossa muutaman kuukauden komennukselle koilliseen. Tukikohtamme siellä on Mehamn, kalastusmatalikkomme Teno- ja Lohivuonon edustoilla.

Eilen, tai oikeastaan toissapäivänä, hyvästelin valassafarin. Näimme miekkavalaita kaskelottien, pyöriäisten ja lahtivalaitten lisäksi. Oli hienoa kokea ensimmäistä kertaa neljä eri valaslajia samalla safarilla. Saatoimme tarjota kauden päätteeksi mieleenjäävän elämyksen. Minulle safari ei ollut pelkästään sesongin viimeinen, vaan oikeasti viimeinen. Yksi vaihe elämässäni päättyi.

Viime viikot olen ollut poliiittisesti aktiivinen. En mitenkään väriä tunnustamalla taikka aatteisiin sitoutuvalla tavalla, vaan maahanmuutto - ja monikulttuurisuuslähtöisesti. Innostus tuli Tuulan esille ottamasta kaksoiskansalaisuusasiasta. Siitä kun Norja yhtenä harvoista Euroopan maista puolenkymmentä vuotta sitten kiristi kansalaisuuslakiaan ja yhä estää maahan- ja maastamuuttajilta mahdollisuuden kaksoiskansalaisuuteen.

Otin kansalaisuus- ja integroitumisasiat esille lähettämällä kotikuntani Øksnesin kaikille puolueille kolme maahanmuuttoon ja maahanmuuttajien asemaan liittyvää kysymystä.

1. Onko puolueenne kaksoiskansalaisuuden puolesta vai vastaan?

2. Mitä mieltä puolueenne on siitä että norjalaisen henkilönumeron saaminen ja rekisteröityminen kestää niin pitkään , 4-6, jopa 8 viikkoa, kun se muissa pohjoismaissa kestää maksimissaan muutaman päivän?

3.Nitä puolueenne aikoo tehdä helpottaakseen maahanmuuttajien integroitumista Øksnesin kuntaan?

Kysymykset lähetin Frp:n (Edistyspuolue), Høyren (vastaa kokoomusta), SP:n (Keskusta), AP:n (Paikallinen SDP), Krf:n (Kristilliset),SV:n (Vasemmisto) ja Tverrpolitiske Listen (poliiitisesti sitoutumaton liike) edustajille.

Kysymysten yhteydessä esittelin itseni ja sanoin käsitteleväni vastauksia blogissani.

Vastausaktiivisuus:

-Kysymyksiin vastasivat Kristilliset, Tverrpolitiske Liste ja SV kirjallisesti.

-AP, nykyinen vallassa oleva puolue pyysi tapaamista. Minulla olikin mielenkiintoinen parin tunnin keskustelutuokio valtuuston puheenjohtajan kanssa kotonani Morgenstjernassa.

-Høyren nuori vaalivastaava välitti kysymykset puheenjohtajalle, joka ei kuitenkaan vastannut.

-Keskusta ja edistyspuolue jättivät kokonaan vastaamatta.

Vastaukset:

1.Kaksoiskansalaisuuskysymys

-Sv.n ja Tverrpolitiske Listen mielestä kaksoiskansalaisuus olisi ehdottomasti myönnettävä.

-AP:n edustaja oli positiivinen asian suhteen, välitti kysymykseni ministeriöön ja otti esille kalastusministerin kanssa, mutta täysin selkeää kyllä vastausta häneltä en saanut.

- Kristillisten edustaja vastasi, ettei hänellä ole tarpeeksi tietoa asiasta, kuinka laki kaksoiskansalaisuudesta vaikuttaisi käytännössä. Vastauksen saattoi tulkita varaukselliseski kylläksi.

2.Rekisteröitymiskysymys.

Kaikki vastanneet olivat sitä mieltä, että rekisteröityminen ei saa kestää niin pitkään. Vastaajien mukaan asia on otettava esille ja ongelmaan on puututtava.

-AP:n edustaja valaisi asiasta meillä käynyttä kalastusministeriä sekä välitti mailini tiedoksi virkamiehille ja ministeriöön.

-Tverrpolitiske listen mielestä asiaan on puututtava, Tarpeelliset resurssit myönnettävä. Rekisteröityminen ei saa kestää kauempaa kuin naapurimaissa.

-Sv:n perusteellisessa vastauksessa todettiin että on selvitettävä miksi tavoitteeksi asetettu 5 päivän käsittelyaika reksiteröitymisessä ei ole toteutunut.

-Kristilliset painottivat että Øksnesin kunnan poliitikot yhdessä voisivat ottaa tämän kalastusvaltaiselle kunnalle tärkeän asian esille.

3.Integroitumista edistävät toimenpiteet

Kolmas kysymys oli selkeästi paikallispoliittinen ja siihen sainkin hienoja ehdotuksia. Jos ne kaikki toteutuvat Øksnesin kunta voi olla esimerkkikunta koko Norjalle. Vastaajat painottivat mm. kielenopiskelun tärkeyttä

-AP toivoi maahanmuuttajat mukaan yhteiskuntaan , kehittämään kuntaamme. Puolueen johdolla on pistetty vireille kulttuurikeskushanke. Tästä kunnan hallinnoimasta, entiseen peruskoulurakennukseen sijoittuvasta keskuksesta tulisi eräänlainen kohtauspaikka ja neuvontapiste monikulttuurisessa hengessä.

-SV haluaa maahanmuuttoon ja integroitumiseen liittyvät kysymykset, toisin kuin nyt, paremmin esille, selkeästi kirjatuiksi kunnanhallituksen ohjelmaan ja toivoo maahan muuttaneet mukaan ehdotuksineen ja toiveineen.

-Kristilliset painottavat kielenopetuksen tärkeyttä ja haastavat maahanmuuttajat aktiivisesti mukaan politiikkaan ideoineen ja ehdotuksineen,

- Tverrpolitiske listen laajassa vastauksessa tuli esille eri järjestöt joiden kautta maahanmuuttajat pääsevät helpommin mukaan. Myös maahanmuuttajien kulttuurin rikastuttavaa vaikutusta painotettiin. Maahanmuuttajilla on paljon annettavaa myös sillä saralla. Joustava kielenopiskelu on järjestettävä mm sopeutetun työajan avulla.

Kalastusministeri Lisbeth Berg Hansen

Kävi Støssä Superfresh koljahankkeen esittelytilaisuudessa. Superfresh tarkoittaa Støn ja Havøysundin kalastajien Yhdessä Ålesundfiskin kanssa tuottaman ensiluokkaisen koljan täsmämarkkinointia eurooppalaisille kuluttajille.

Me sitoudumme tuottamaan huippulaatua. Ålesundilaiset myyvät . Ja vaativat kuluttajat Euroopassa maksavat hyvin ja ovat tyytyväisiä. Hankkeen ansiosta me saamme jopa 3 kruunua korkeampaa kilohintaa.

Kalastusministeri piti hanketta erinomaisena esimerkkinä ja kehui meitä :)

Tilaisuuden jälkeen sain tavata ministerin ja kertoa minua vaivaavista asioista. Ministeri kuunteli ja oli kiinnostunut ja aikoi ottaa asian esille ministerikollegoiden kanssa. Eniten tyytyväinen olin siitä, että kunnanhallituksen puheenjohtaja oli jo etukäteen valaissut ministeriä minua ja monia muita vaivaavista asioista.

Vaalit

Morgenstjerne toivottaa kaikille ja varsinkin Norjassa asuville lukijoilleen hyvää vaalisäätä ja äänestysintoa.

-lauri-

Morgenstjerne N-27-Ø

Heima

Hot in Iceland

Haaveet

Hyvä mieli.

Kalastajan Helsinki

Kakkoskierros.

Suomalaisia kirjoja suoraan kotikirjastoosi.

Suden siepatkoon.

Näin kaikki alkoi-Morgenstjerne N-27-Ø 2v

Norjansuomalaisten blogit.

MERI ANTAA - MERI OTTAA

Susi

SUNSHINE REGGAE

HARD DAYS NIGHT FEELINGS IN STØ

Hattifnateista

Kalassa Tampereella

Revontulien iltayö

Celine in memoriam

Humpbacks and Orcas

Hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta.

Ryhävalaat uivat ulos laatikosta

Hätäapuvoita Belgiasta.

Tohtori Kuha

Morgenstjernen kalastusvuosi 2011

Kateellinen kalastaja.

Valoisan pimeän sininen. Amazing northern blue

Morgenstjernen luontovuosi 2011 Osa1. Sienet kuukausittain

YKSI KANSA, YKSI KIELI, YKSI MEIJERI

MEREN HERKKUJA, OLKAA HYVÄ

Vielä Morganista

High High Water. Ennätyksellinen vuoksi.

Häiriintynyt metsä. Kiusattu valas.

Viihde-eläinpuisto

Free Morgan

LUOMUKALAAKO ?

Tahroja sertifikaattiin.

Sieniterapia.

Tuhon Profeetat ja lyhytnokkahanhi

Les Alpes des Lofotens

Morgenstjernan Ylä-Savo ekstra

Säätila tänään kello 16.35

Miekkavalasperhe is back in fjord.

Lehtienpudotusviikko

Turkismetsästäjien, kalastajien ja kauppiaiden Tromssa.

Klassikko

Mehamn-Niin sanottu Rannikon Helmi

Valaitten kesä

"Moi, Lauri täällä, just nähtiin lahtivalas, pari kertaa pinnassa, jatketaan syvänteelle"Arctic Whale ToursFirst sighting of today: a minke whale swimming around the boat :-D

Hurtigrute,hurtigrute går går går

Vielä vaaleista.

Morgenstjernen kunnallisvaaliekstra.Liite: Puolueitten vastaukset

Morgenstjernen kunnallisvaaliekstra.

"Moi, Lauri täällä, just nähtiin lahtivalas, pari kertaa pinnassa, jatketaan syvänteelle"

Arctic Whale Tours
First sighting of today: a minke whale swimming around the boat :-D